Jos maailmassa on edes yksi ihminen, joka sanoo, tuosta illasta sinun pitää kirjoittaa blogiisi, niin silloin velvollisuuteni on hyväksyä se tosiasia, että kirjoittamistani tarvitaan yhä edelleen. Ja kiitos ihmiselle, ruuasta kirjoittaminen on kivaa.
Ilta oli tietenkin, mikäpä muukaan kuin uuden vuoden aatto. Ilta, jolloin flunssa oli turmellut sunnitellut bileet vaikka omalta osalta toipuminen oli jo käynnistynyt. Ei auttanut muu kuin tarjoilla kotona sudenpennuille jotain, jossa yhdistyy a) juhlavuus ja b) kelpaavuus (sillä hehän tunnetusti osaavat myös nirsoilun taidon). Eli homma oli tietyiltä osin selkee vaikka aikataulu ja budjetti olivat tiukkoja, pekonilla liikkeelle, niin kelpaavuus on suurelta osin varmistettu...
Yksi oma suosikkini on saltimbocca, josta lähes aina tulee hyvää. Hyvää myös ilman salviaa, koska valitsin väärän kaupan, jossa tätä ei ollut. Eli korvasin salvian basilikalla, mutta lisäsin kanaan taannoin kesällä tekemääni sienisuolaa. Täytyy sanoa, että khyyllä... toimi hyvin myös näin. Kanat kääreisiin ja pannulle mars!
Alkuun ruokapöydän suosiosta kilpailivat kuvaan päässeen mozzarella-herneenversosalaatti ja kanttarelli-pekoniletut kapriskastikkeen kera. Jälkimmäinen annos syntyi oikeastaan vähän vahingossa, joten se ei ollut visuaalisesti kovinkaan edustava. Sen verran makoisaa kuitenkin oli, että pääsi vakituiselle listallemme. Eli tulevat vieraat, tiedätte mitä on odotettavissa.
Varsinaisen pääruuan muodostivat siis nämä peksukanat ja kanttarellirisotto. Kumpikin takuuvarma valinta. Risoton keltainen väri tuli hyppysellisestä sahramia. Kylkeen päätyi viime vuoden uusi suosikkini, kurpitsansiemenpesto. NAM!
Takuuvarma jälkkäri sudenpentujen kanssa oli pirtelö. Hivenen itsetehtyä mandariinisiirappia, marenkia ja vaahtareita. Ei muuta kuin sädetikku koristeeksi ja avot! Tämän jälkeen olikin hyvä siirtyä tinan valantaan. Rikkauksia ei tullut, mutta möhkäle näytti erehdyttävästi kokonaiselta parmankinkulta. Kelpaa mulle!
Ja kun yö lopulta koitti. Sudenpennut siirtyivät pötköttämään ja kokki sai lasillisensa. Calvadosin myötä starttasi tammikuun tipattomuus (joka tosin selvisi vasta myöhemmin). Mahtavaa uutta vuotta 2017 ihmiset!
- Peter
Peksu-kanttisletut
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 muna
2 keltuaista
maitoa
suolaa
Sekoita aineet ja anna turvota huolella parikin tuntia. Paista pannulla muutama hienonnettu pekonisiivu sekä reilu desi kanttarelleja. Yhdistä pekoni-sienimössö taikinaan ja paista pikkulettuja.
Kapris-kermaviilikastike
vajaa tölkki kermaviiliä
n. ½ dl kapriksia
valkosipulia
sitruunan mehua
suolaa
Kurpitsansiemenpesto
kurpitsansiemeniä
basilikaa
oliiviöljyä
valkosipulia
parmesania/grana padanoa
suolaa
Aineet blenderiin ja siinä se!
Sienisuola
noin puolet kuivattuja suppiksia
loppuosa suolaa
Hienonnetaan ja tölkitetään
Peksukanat
kanafileitä tms.
sienisuolaa
basilikaa
sitruunaa
pekonia
Mausta pihvit sienisuolalla (varo ylisuolaamista, koska pekonia), asettele päälle basilikanlehdet ja sitruunan hedelmälihaa. Kääri pekoniin. Paistaessa lisää pippuria myllystä.
Ilta oli tietenkin, mikäpä muukaan kuin uuden vuoden aatto. Ilta, jolloin flunssa oli turmellut sunnitellut bileet vaikka omalta osalta toipuminen oli jo käynnistynyt. Ei auttanut muu kuin tarjoilla kotona sudenpennuille jotain, jossa yhdistyy a) juhlavuus ja b) kelpaavuus (sillä hehän tunnetusti osaavat myös nirsoilun taidon). Eli homma oli tietyiltä osin selkee vaikka aikataulu ja budjetti olivat tiukkoja, pekonilla liikkeelle, niin kelpaavuus on suurelta osin varmistettu...
Yksi oma suosikkini on saltimbocca, josta lähes aina tulee hyvää. Hyvää myös ilman salviaa, koska valitsin väärän kaupan, jossa tätä ei ollut. Eli korvasin salvian basilikalla, mutta lisäsin kanaan taannoin kesällä tekemääni sienisuolaa. Täytyy sanoa, että khyyllä... toimi hyvin myös näin. Kanat kääreisiin ja pannulle mars!
 |
| Kanat pannulla |
Alkuun ruokapöydän suosiosta kilpailivat kuvaan päässeen mozzarella-herneenversosalaatti ja kanttarelli-pekoniletut kapriskastikkeen kera. Jälkimmäinen annos syntyi oikeastaan vähän vahingossa, joten se ei ollut visuaalisesti kovinkaan edustava. Sen verran makoisaa kuitenkin oli, että pääsi vakituiselle listallemme. Eli tulevat vieraat, tiedätte mitä on odotettavissa.
 |
| Mozzarellasalaatti |
Varsinaisen pääruuan muodostivat siis nämä peksukanat ja kanttarellirisotto. Kumpikin takuuvarma valinta. Risoton keltainen väri tuli hyppysellisestä sahramia. Kylkeen päätyi viime vuoden uusi suosikkini, kurpitsansiemenpesto. NAM!
 |
| Pekonikanaa, kanttarellirisottoa ja kurpitsansiemenpestoa |
Takuuvarma jälkkäri sudenpentujen kanssa oli pirtelö. Hivenen itsetehtyä mandariinisiirappia, marenkia ja vaahtareita. Ei muuta kuin sädetikku koristeeksi ja avot! Tämän jälkeen olikin hyvä siirtyä tinan valantaan. Rikkauksia ei tullut, mutta möhkäle näytti erehdyttävästi kokonaiselta parmankinkulta. Kelpaa mulle!
 |
| Mandariinipirtelö |
Ja kun yö lopulta koitti. Sudenpennut siirtyivät pötköttämään ja kokki sai lasillisensa. Calvadosin myötä starttasi tammikuun tipattomuus (joka tosin selvisi vasta myöhemmin). Mahtavaa uutta vuotta 2017 ihmiset!
- Peter
Peksu-kanttisletut
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 muna
2 keltuaista
maitoa
suolaa
Sekoita aineet ja anna turvota huolella parikin tuntia. Paista pannulla muutama hienonnettu pekonisiivu sekä reilu desi kanttarelleja. Yhdistä pekoni-sienimössö taikinaan ja paista pikkulettuja.
Kapris-kermaviilikastike
vajaa tölkki kermaviiliä
n. ½ dl kapriksia
valkosipulia
sitruunan mehua
suolaa
Kurpitsansiemenpesto
kurpitsansiemeniä
basilikaa
oliiviöljyä
valkosipulia
parmesania/grana padanoa
suolaa
Aineet blenderiin ja siinä se!
Sienisuola
noin puolet kuivattuja suppiksia
loppuosa suolaa
Hienonnetaan ja tölkitetään
Peksukanat
kanafileitä tms.
sienisuolaa
basilikaa
sitruunaa
pekonia
Mausta pihvit sienisuolalla (varo ylisuolaamista, koska pekonia), asettele päälle basilikanlehdet ja sitruunan hedelmälihaa. Kääri pekoniin. Paistaessa lisää pippuria myllystä.
Kommentit
Lähetä kommentti