Hyvä jälkiruoka antaa monet synnit, kuten esimerkiksi broilerin maksan tarjoilun, anteeksi. Sen verran vilkkaasti sudenpennut tyhjensivät jälkiruokakulhot kera "onko tässä kaikki"-kysymysten, että kykyyni tehdä syömäkelpoista ruokaa uskottiin jälleen.
Ja miksi ei olisi uskottu? Ei näillä aineksilla voi kovin helposti epäonnistua. Ainoa suurempi riski tässä ruuassa on niin sanottu staminan puute. Ilman jäätelökonetta, joutuu hieman päivystämään pakastimen äärellä. Mutta onneksi some on keksitty, mikäli siivous tms. oheistoiminta ei kiinnosta riittävästi. Ajan antamisen tarpeesta johtuen, suosittelen siis tekemään jäden tilanteessa, jossa ei välttämättä ole kauhea kiire pois pakastimen läheisyydestä. Itse väsäsin jätskin laantaina heti aamiaisen jälkeen; sain hyvän syyn keittää itselleni toisen kahvin ja lukea uutiset asiaankuuluvalla pieteetillä.
No entäs sitten se maku? Huolimatta siitä, että olin syönyt myös sudenpentujen maksapalat, kyllä tämä jälkkäri itselleen tilaa löysi. Itse tehty vaniljasokeri teki mausta hyvin kotikutoisen. Mieleen tuli vanhan ajan jätski. Ne sellaiset puikot, joihin kieli tarttui kiinni. Rasvattoman maidon käyttö hillitsi jätskin rasvaisuutta, mikä on ihan pelkkää plussaa. Pelkkä kerma ei ainakaan omasta mielestäni ole hyvä ratkaisu.
Eli summa summarum. Jätski maistui hyvältä. Itse asiassa niin hyvältä, että "oliko tässä kaikki"-kysymykseen annettu "oli"-vastaus tarkoitti: enempää ette saa. Se ei tarkoittanut, etteikö jäätelöä olisi ollut lisää. Mutta sitähän pikku ahmatit eivät ymmärtäneet tarkistaa...
Ja miksi ei olisi uskottu? Ei näillä aineksilla voi kovin helposti epäonnistua. Ainoa suurempi riski tässä ruuassa on niin sanottu staminan puute. Ilman jäätelökonetta, joutuu hieman päivystämään pakastimen äärellä. Mutta onneksi some on keksitty, mikäli siivous tms. oheistoiminta ei kiinnosta riittävästi. Ajan antamisen tarpeesta johtuen, suosittelen siis tekemään jäden tilanteessa, jossa ei välttämättä ole kauhea kiire pois pakastimen läheisyydestä. Itse väsäsin jätskin laantaina heti aamiaisen jälkeen; sain hyvän syyn keittää itselleni toisen kahvin ja lukea uutiset asiaankuuluvalla pieteetillä.
No entäs sitten se maku? Huolimatta siitä, että olin syönyt myös sudenpentujen maksapalat, kyllä tämä jälkkäri itselleen tilaa löysi. Itse tehty vaniljasokeri teki mausta hyvin kotikutoisen. Mieleen tuli vanhan ajan jätski. Ne sellaiset puikot, joihin kieli tarttui kiinni. Rasvattoman maidon käyttö hillitsi jätskin rasvaisuutta, mikä on ihan pelkkää plussaa. Pelkkä kerma ei ainakaan omasta mielestäni ole hyvä ratkaisu.
Vanhan ajan laktoositonta kotijäätelöä |
Eli summa summarum. Jätski maistui hyvältä. Itse asiassa niin hyvältä, että "oliko tässä kaikki"-kysymykseen annettu "oli"-vastaus tarkoitti: enempää ette saa. Se ei tarkoittanut, etteikö jäätelöä olisi ollut lisää. Mutta sitähän pikku ahmatit eivät ymmärtäneet tarkistaa...
Laktoositon kotijäätelö
2 dl kuohukermaa (laktoositon)
0,75 dl rasvatonta maitoa (laktoositon)
3 munaa valkuaiset ja keltuaiset erotettuna
0,6 dl sokeria
0,6 dl itse tehtyä vaniljasokeria
0,3 dl glukoosisiirappia
Vatkaa valkuaiset ja vaniljasokeri paksuksi vaahdoksi.
Vaahdota jaksamisen mukaan keltuaiset, sokeri ja glukoosisiirappi. Vatkaa kerma löysäksi
vaahdoksi. Yhdistä valkuaiset, keltuaiset ja kerma. Lisää maito. Kääntele
sekaisin, siirrä rasiaan ja peitä pinta leivinpaperilla (leivinpaperi jäätelön
pinnassa estää kalvon muodostumisen). Kääntele 3-4 kertaa n. 30 minuutin
välein.
Glukoosisiirappi estää suurten jääkiteiden muodostumisen.
Tällöin jäätelöstä tulee kotikonsteinkin ja ilman jäätelökonetta rakenteeltaan
miellyttävän pehmeää.
Kommentit
Lähetä kommentti