Karitsa on hyvää! Helppoa ja hyvää; siksi miellyttävä ruoka-aine. Heh! Terveisiä vaan Mikolle; teinien kielioppi tarttui minunkin kuin kärpäspaperi! Mutta, inside-vitseistä takaisin aiheeseen, eli karitsaan. Sanon asian näin yksinkertaisesti: oikealla marinadilla ja valmistamisella, jopa pakasteesta tulee erinomaista. Ja tarkoitan mitä sanon; erinomaista!
Jos nyt sitten perataan tuo, mitä sanoin. Eli aloitetaan marinadista. Hyvässä marinadissa on happoja, makeutta ja potkua. Suolaa EI saa laittaa. Ei vaan tarvitse! Tähän marinadiin laitoin oliiviöljyä, runsaasti valkosipulia ja tuoretta rosmariinia, valkoista balsamicoa ja sokeria. Marinoin paahtopaisteja koko päivän ja otin pari tuntia ennakkoon huoneen lämpöön. Ei todellakaan mitään rakettitiedettä. Juuri minulle sopivaa.
No nyt sitten se paisto-operaatio. Tänään tein näin (ja tuli aivan käsittämättömän hyvää): Nostin paahtikset grillipannulle, laitoin paistimittarin paksuimpaan kohtaan ja siirsin 120 asteiseen uuniin. Otin ulos, kun mittari näytti 58c. Annoin vetäytyä (ihan vaan lautasella ILMAN foliota) vajaat 10min ja juuri ennen tarjoilua, paistoin pintoihin nätin värin. Tulos: maultaan ja lämpötilaltaan erinomaista lihaa.
Karitsan kaveriksi höyritin kukkakaalia sekä paistoin pinaattia pinjansiementen kera. Kastikkeena toimi punaviinillä jatkettu paistiliemi, johon hain twistiä taatelista. Ja mikä oli juryn tulos: isompi sudenpentu ahmi kaiken ja halusi lisää lihaa (hän, joka opittuaan kävelemään aloitti ulkoilut halaamalla kaikki pihan puut). Pienempi hyljeksi annosta, mutta joo... hän tuli suoraan synttäreiltä, joten ymmärrän, ettei ruokani päihitä fazerin parhaita... Itse olin pettynyt siihen, että jaksoin vain vajaat kaksi sisistä. Sen verran hyviä ne olivat.
BTW, siivutettuani lihan, sirottelin päälle suolan ja pippurin. Tietenkin! :)
Hyvää ja mahdottoman maukasta syksyä!
- Peter
Jos nyt sitten perataan tuo, mitä sanoin. Eli aloitetaan marinadista. Hyvässä marinadissa on happoja, makeutta ja potkua. Suolaa EI saa laittaa. Ei vaan tarvitse! Tähän marinadiin laitoin oliiviöljyä, runsaasti valkosipulia ja tuoretta rosmariinia, valkoista balsamicoa ja sokeria. Marinoin paahtopaisteja koko päivän ja otin pari tuntia ennakkoon huoneen lämpöön. Ei todellakaan mitään rakettitiedettä. Juuri minulle sopivaa.
 |
| Täydellisesti paistettua karitsaa |
No nyt sitten se paisto-operaatio. Tänään tein näin (ja tuli aivan käsittämättömän hyvää): Nostin paahtikset grillipannulle, laitoin paistimittarin paksuimpaan kohtaan ja siirsin 120 asteiseen uuniin. Otin ulos, kun mittari näytti 58c. Annoin vetäytyä (ihan vaan lautasella ILMAN foliota) vajaat 10min ja juuri ennen tarjoilua, paistoin pintoihin nätin värin. Tulos: maultaan ja lämpötilaltaan erinomaista lihaa.
 |
| Karitsaa, pinaattia ja taatelia kukkakaalihöystön kera |
Karitsan kaveriksi höyritin kukkakaalia sekä paistoin pinaattia pinjansiementen kera. Kastikkeena toimi punaviinillä jatkettu paistiliemi, johon hain twistiä taatelista. Ja mikä oli juryn tulos: isompi sudenpentu ahmi kaiken ja halusi lisää lihaa (hän, joka opittuaan kävelemään aloitti ulkoilut halaamalla kaikki pihan puut). Pienempi hyljeksi annosta, mutta joo... hän tuli suoraan synttäreiltä, joten ymmärrän, ettei ruokani päihitä fazerin parhaita... Itse olin pettynyt siihen, että jaksoin vain vajaat kaksi sisistä. Sen verran hyviä ne olivat.
BTW, siivutettuani lihan, sirottelin päälle suolan ja pippurin. Tietenkin! :)
Hyvää ja mahdottoman maukasta syksyä!
- Peter
Kommentit
Lähetä kommentti