Syksyn tullen on syytä kaivaa esiin kaikki juureksia ja punaista lihaa käsittelevät reseptit, sillä sään mukaan syöminen on yhtä tärkeää kuin - ainakin jos Hemingwayta on uskominen - sään mukaan juominen. Tosin Hemigwayn Käärme paratiisissa -kirja ei ollut nähnytkään meikäläistä syksyä, joten juomatkin olivat kirjassa sen mukaiset.
No, ei noista juomista sen enempää, vaan takaisin asiaan. Tänään asiana on sisäpaisti ja vieläpä täytetty sellainen. Täytteeksi sopi tänä syksyisenä perjantaina sienet, sipuli, valkosipuli ja lajitelma erilaisia pähkinöitä ja siemeniä. Eli kiva purutuntumaa oli tiedossa. Paistikin sattui olemaan tarjouksessa, joten sitähän piti tehdä.
Homma lähti käyntiin niin, että putsasin lihan kalvoista, jonka jälkeen leikkasin sen auki leveäksi matoksi. Sitten paistoin parisataa grammaa herkkusieniä, yhden sipulin ja yhden yksinkyntisen valkosipulin, perään heitin pähkinäsekoistusta, pinjansiemeniä ja tuoretta timjamia. Lopuksi pistin sekaan hivenen balsamicoa, jonka keitin kasaan. Maustoin suolalla. Ennen kuin levitin sienet ja pähkinät lihalle, laitoin sen pintaan kevyesti suolaa ja mustapippuria sekä muutamia revittyjä salvianlehtiä. Sitten vaan liha langalla pakettiin ja pannulle.
Pannulla liha kävin vain kääntymässä siten, että se sai kauttaaltaan väriä pintaan. Paistamisessa käytin öljyn ja juoksenvan margariinin sekoitusta. Rasvan sekaan laitoin luonnollisesti rosmariinin oksia sekä salviaa, joista nouseva tuoksu oli kerrassaan herkullinen.
Kuten huomaatte, paistomittari oli käytössä, mutta ainakaan itselläni ei ollut riitävästi taitoa asetella sitä hyvin, sillä se pamahti jo pannulla 45 asteeseen, mikä ei tietenkään kertonut totuudesta oikein mitään. Eipä muuta sitten kun liha 125 asteiseen uuniin, jossa se sai muhia vajaan tunnin (raakapainoa lihalla oli reilu kilo). Ihan loppuvaiheessa lisäsin pannulle kermaa, joka sekottui mukavasti paistiliemeen. Liemi luonnollisesti siivilöitiin, suurustettiin ja maustettiin hyppysellisellä suolaa.
Lopputulos, oli mahdottoman maukas ja sopivan punainen liha. Lisukkeeksi tarjoilin höyrytettyjä porkkanoita sekä hunajan kera paistettua talvikurpitsaa. Sudenpennut söivät porkkanat, toinen söi lautaselle nostamani kurpitsat, ei ottanut lisää, toinen taisi maistaa hivenen, ei nielaissut. Mä taisin sitten syödä lähestulkoon loput.... siis loput kasvikset... lihaa jäi seuraaavksikin päiväksi :)
Syksyisin terveisin,
Peter
No, ei noista juomista sen enempää, vaan takaisin asiaan. Tänään asiana on sisäpaisti ja vieläpä täytetty sellainen. Täytteeksi sopi tänä syksyisenä perjantaina sienet, sipuli, valkosipuli ja lajitelma erilaisia pähkinöitä ja siemeniä. Eli kiva purutuntumaa oli tiedossa. Paistikin sattui olemaan tarjouksessa, joten sitähän piti tehdä.
Homma lähti käyntiin niin, että putsasin lihan kalvoista, jonka jälkeen leikkasin sen auki leveäksi matoksi. Sitten paistoin parisataa grammaa herkkusieniä, yhden sipulin ja yhden yksinkyntisen valkosipulin, perään heitin pähkinäsekoistusta, pinjansiemeniä ja tuoretta timjamia. Lopuksi pistin sekaan hivenen balsamicoa, jonka keitin kasaan. Maustoin suolalla. Ennen kuin levitin sienet ja pähkinät lihalle, laitoin sen pintaan kevyesti suolaa ja mustapippuria sekä muutamia revittyjä salvianlehtiä. Sitten vaan liha langalla pakettiin ja pannulle.
Pannulla liha kävin vain kääntymässä siten, että se sai kauttaaltaan väriä pintaan. Paistamisessa käytin öljyn ja juoksenvan margariinin sekoitusta. Rasvan sekaan laitoin luonnollisesti rosmariinin oksia sekä salviaa, joista nouseva tuoksu oli kerrassaan herkullinen.
Kuten huomaatte, paistomittari oli käytössä, mutta ainakaan itselläni ei ollut riitävästi taitoa asetella sitä hyvin, sillä se pamahti jo pannulla 45 asteeseen, mikä ei tietenkään kertonut totuudesta oikein mitään. Eipä muuta sitten kun liha 125 asteiseen uuniin, jossa se sai muhia vajaan tunnin (raakapainoa lihalla oli reilu kilo). Ihan loppuvaiheessa lisäsin pannulle kermaa, joka sekottui mukavasti paistiliemeen. Liemi luonnollisesti siivilöitiin, suurustettiin ja maustettiin hyppysellisellä suolaa.
Lopputulos, oli mahdottoman maukas ja sopivan punainen liha. Lisukkeeksi tarjoilin höyrytettyjä porkkanoita sekä hunajan kera paistettua talvikurpitsaa. Sudenpennut söivät porkkanat, toinen söi lautaselle nostamani kurpitsat, ei ottanut lisää, toinen taisi maistaa hivenen, ei nielaissut. Mä taisin sitten syödä lähestulkoon loput.... siis loput kasvikset... lihaa jäi seuraaavksikin päiväksi :)
Syksyisin terveisin,
Peter
vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta
VastaaPoistaLiha toimi myös mainiosti seuraavana päivänä pastan kera. Siivutin lihan pastan joukkoon, lisäsin tryffeliöljyä ja parmesaania. Nam! :)
VastaaPoista