Olen pariinkin kertaan lukenut kummallisesta ilmiöstä; nimittäin vesimelonin grillaamisesta. Grillatessa melonin maun kuulema pitäisi muuttua lihaisammaksi, mikä tuntui pikkuisen kaukaa haetulta. Toisen aiheeseen törmäyskerran jälkeen, asiasta piti ottaa selkoa eräänä paahteisena päivänä.
Eli kaupan kautta himaan ja grilli kuumaksi. Lohet pikamarinoin liemessä, jossa oli chiliä, korianteria, sherryviinietikkaa, mustapippuria, puolikkaan limetin mehu, suolaa ja ruokosokeria. Ehkä pidempi marinointi olisi ollut jees, mutta kaksi asiaa, nälkä ja kiire, ajoivat kulinarismin edelle. Sitä paitsi, tämä oli taas sellainen testikombo, että kulinarismi oli vähintään aikamoinen mysteeri.
No, se kiinnostavampi osa safkassa, eli meloni koki seuraavan kohtalon: päälle hakattua minttua, hieman sormisuolaa ja tilkka oliiviöljyä. Sitten vaan tosi kuumalle grillille noin 1½ min per puoli ennen suoraan lautaselle nostoa. Ja, koska tänään syöjiä oli vain yksi (jolla oli kiire ja nälkä, en vaivautunut miettimään sen kummemmin annoksen estetiikkaa. Melonit alle ja lohet päälle; siinä se.
Mikä oli lopputulos? Sanoisin yhdistelmän olevan sekä potentiaalinen että mielenkiintoinen; varmasti jatkokehittelen tätä pidemmälle. Olen myös sanoinkuvaamattoman kiitollinen, että söin yksin. Meloni todellakin muuttui lihaisammaksi nimenomaan raikkauden kustannuksella, mikä oli tappio kokonaisuudelle. Rasvainen kala kun hyödyisi selkeästi raikkaasta/hapokkaasta kaverista, jota tämä ei nyt kuitenkaan ollut. Ehkä sitruunan käyttöä tulisi lisätä ainakin melonin osalta... hmmm... tätä pitää pohtia lisää...
Joka tapauksessa parasta oli se, että tämähän on melko kivaa pikaruokaa. Marinadi kalalle toimi moitteetta, eikä esillepano lopulta ollut ihan täysin pöllö, vaikken sitä kovinkaan paljoa miettinyt. Niin monen perusasian osuessa kohdalle, jatkokehittely on varmastikin enemmän kuin tarpeen.
Helteistä kesää!
- Peter
Eli kaupan kautta himaan ja grilli kuumaksi. Lohet pikamarinoin liemessä, jossa oli chiliä, korianteria, sherryviinietikkaa, mustapippuria, puolikkaan limetin mehu, suolaa ja ruokosokeria. Ehkä pidempi marinointi olisi ollut jees, mutta kaksi asiaa, nälkä ja kiire, ajoivat kulinarismin edelle. Sitä paitsi, tämä oli taas sellainen testikombo, että kulinarismi oli vähintään aikamoinen mysteeri.
No, se kiinnostavampi osa safkassa, eli meloni koki seuraavan kohtalon: päälle hakattua minttua, hieman sormisuolaa ja tilkka oliiviöljyä. Sitten vaan tosi kuumalle grillille noin 1½ min per puoli ennen suoraan lautaselle nostoa. Ja, koska tänään syöjiä oli vain yksi (jolla oli kiire ja nälkä, en vaivautunut miettimään sen kummemmin annoksen estetiikkaa. Melonit alle ja lohet päälle; siinä se.
 |
| Melonia ja lohta suoraan grillistä |
Mikä oli lopputulos? Sanoisin yhdistelmän olevan sekä potentiaalinen että mielenkiintoinen; varmasti jatkokehittelen tätä pidemmälle. Olen myös sanoinkuvaamattoman kiitollinen, että söin yksin. Meloni todellakin muuttui lihaisammaksi nimenomaan raikkauden kustannuksella, mikä oli tappio kokonaisuudelle. Rasvainen kala kun hyödyisi selkeästi raikkaasta/hapokkaasta kaverista, jota tämä ei nyt kuitenkaan ollut. Ehkä sitruunan käyttöä tulisi lisätä ainakin melonin osalta... hmmm... tätä pitää pohtia lisää...
Joka tapauksessa parasta oli se, että tämähän on melko kivaa pikaruokaa. Marinadi kalalle toimi moitteetta, eikä esillepano lopulta ollut ihan täysin pöllö, vaikken sitä kovinkaan paljoa miettinyt. Niin monen perusasian osuessa kohdalle, jatkokehittely on varmastikin enemmän kuin tarpeen.
Helteistä kesää!
- Peter
Kommentit
Lähetä kommentti