Vähän mietin, että voinko kutsua itseäni hampurilaisten tekemisen ammattilaiseksi? Joo voin, sillä oon ikävuosina 16-21 työskennellyt eräässä kansainvälisessä hampurilaisketjussa ja paistanut valehtelematta tuhansia burgereita. Silleen Forrest Gumb henkisesti todettakoon: burgers with cheese, burgers with fish, burgers without beef, lettuce, tomato, salt... just burgers.... and ... that's about it.
Mutta, samalla myös todettakoon, että V****T minä mikään ammattilainen olen. Kaikki oli niin tarkkaan kellotettua ennalta suunniteltua, että ammattilaisuuden sijaan minusta kasvoi kelpo robotti, joka tuotti sitä tasalaatuista tavaraa, jollaista saa halutessaan myös Kuala Lumpurissa. Nopee mä olin ja kun olin nopee, pihvit ei palaneet ja asiakkaat saivat sitä, mihin olivat tottuneet. Hyvä mä!
... ja sitten heräsin unestani todellisuuteen; totesin: teen tätä elääkseni ja maksaakseni vuokran... ja irtisanouduin...
Mikä tekee hyvän hampurilaisen? Itse hampurilaistehtaan rivityöntekijänä voin sanoa, että pitkälti se kotikutoisuus, robustisuus, on SE juttu. Teollisen maistaa hyvässä ja pahassa - ja niin myös kotona tehdyn. Siinäpä se kai on se kotiruuan salaisuus. Kotona tehty maistuu kotiruualta ... ja se on hyvä. Kun hampurilaisen ehkä tärkeimpään yksikköön, pihviin, käyttää ei-valmiita-mausteseoksia (siis tyyliin ranskanperunamauste, fajitas-mix jne. - joo sori huonot esimerkit tähän, mutta tajusitte varmaan pointtini), niin se yleensä on hyvä asia. Itse grillasin tänään burgereita, joiden jauhelihan maustoin seuraavilla ainesosilla: worchester-kastike, poppamiehen savuaromi, savustettu paprikajauhe, valkosipuli- ja sipulijauhe... ja siinä se. Paiston yhteydessä laitoin pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria. Muuta ei tarvita. Oikeesti!
Kuvan burgeri syntyi vahingossa, kuten niin moni muukin hyvä asia. Sudenpennut olivatkin syöneet jo päivällä niitä Kualalumpurin burgereita, joten niillepä ei kotiruoka maittanut. No, minäpä sitten en heittänyt ruokaa roskiin, vaan kasasin itselleni klassisen #LäskiAmerikkaTäältäTullaanKerrosBurgerin. Eli pari pihviä, cheddaria, suolakurkkua, punasipulia ja salaattia sekä sinaappia & ketsuppia. Hyvää oli ... ja täyttävää. Loppupäivänä en ole syönyt mitään.
Eli summa summarum. Ostakaa hyvää lihaa, älkääkä käyttäkö valmismaustesekoituksia. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että mitä parempaa lihaa, sen vähemmän mausteita pihvi kaipaa. Jos teillä on maukasta kastiketta, ei pihviä tuolloin tarvitse "ylimaustaa". Pitäkää maut yksinkertaisina ja selkeinä: ei soosia, pihvin voi maustaa reilummin; maukas soosi, yksinkertainen pihvi. Ihan kuin bicmäkissä. Siinä ei muuten maistu mikään muu kuin se hyvä kastike. Vai tietääkö joku, miltä bic macin pihvi maistuu?
- Peter
Mutta, samalla myös todettakoon, että V****T minä mikään ammattilainen olen. Kaikki oli niin tarkkaan kellotettua ennalta suunniteltua, että ammattilaisuuden sijaan minusta kasvoi kelpo robotti, joka tuotti sitä tasalaatuista tavaraa, jollaista saa halutessaan myös Kuala Lumpurissa. Nopee mä olin ja kun olin nopee, pihvit ei palaneet ja asiakkaat saivat sitä, mihin olivat tottuneet. Hyvä mä!
... ja sitten heräsin unestani todellisuuteen; totesin: teen tätä elääkseni ja maksaakseni vuokran... ja irtisanouduin...
Mikä tekee hyvän hampurilaisen? Itse hampurilaistehtaan rivityöntekijänä voin sanoa, että pitkälti se kotikutoisuus, robustisuus, on SE juttu. Teollisen maistaa hyvässä ja pahassa - ja niin myös kotona tehdyn. Siinäpä se kai on se kotiruuan salaisuus. Kotona tehty maistuu kotiruualta ... ja se on hyvä. Kun hampurilaisen ehkä tärkeimpään yksikköön, pihviin, käyttää ei-valmiita-mausteseoksia (siis tyyliin ranskanperunamauste, fajitas-mix jne. - joo sori huonot esimerkit tähän, mutta tajusitte varmaan pointtini), niin se yleensä on hyvä asia. Itse grillasin tänään burgereita, joiden jauhelihan maustoin seuraavilla ainesosilla: worchester-kastike, poppamiehen savuaromi, savustettu paprikajauhe, valkosipuli- ja sipulijauhe... ja siinä se. Paiston yhteydessä laitoin pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria. Muuta ei tarvita. Oikeesti!
Kuvan burgeri syntyi vahingossa, kuten niin moni muukin hyvä asia. Sudenpennut olivatkin syöneet jo päivällä niitä Kualalumpurin burgereita, joten niillepä ei kotiruoka maittanut. No, minäpä sitten en heittänyt ruokaa roskiin, vaan kasasin itselleni klassisen #LäskiAmerikkaTäältäTullaanKerrosBurgerin. Eli pari pihviä, cheddaria, suolakurkkua, punasipulia ja salaattia sekä sinaappia & ketsuppia. Hyvää oli ... ja täyttävää. Loppupäivänä en ole syönyt mitään.
 |
| Yksinäinen tuplajuusto muiden tultua syödyksi |
Eli summa summarum. Ostakaa hyvää lihaa, älkääkä käyttäkö valmismaustesekoituksia. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että mitä parempaa lihaa, sen vähemmän mausteita pihvi kaipaa. Jos teillä on maukasta kastiketta, ei pihviä tuolloin tarvitse "ylimaustaa". Pitäkää maut yksinkertaisina ja selkeinä: ei soosia, pihvin voi maustaa reilummin; maukas soosi, yksinkertainen pihvi. Ihan kuin bicmäkissä. Siinä ei muuten maistu mikään muu kuin se hyvä kastike. Vai tietääkö joku, miltä bic macin pihvi maistuu?
- Peter
Kommentit
Lähetä kommentti