Maailmassani vallitsee tasapaino; kiitos tyttäreni.
Mikäli grillaaminen on (ja onhan se) maskuliinista, niin tänään hegemoniaa representoitiin oikein urakalla. Määrä ei sinänsä ollut huima (puolikas sika kolmeen pekkaan), mutta olennaista tällä kertaa olikin laatu; tai ainakin pyrkimys siihen. Ja tekemällä laatumättöä, mies tavoitti ehkä aavistuksen arkaaisen perhettä suojelevan metsästäjän varjosta päästen kosketusetäisyydelle jostain itseään suuremmasta mieheydestä. Mieheydestä, joka on maailmalleen välttämättömyys.
Jeps.... sitten syötyään kyllikseen nuori sudenpentu katsoi isäänsä ja puhkaisi hänen maskuliinisen kuplansa.
"Isi, soita kitaralla Katy Perryn ROAR."
Eipä siinä paljoa mikään auttanut. Ahdinko syveni soturi-mieheyden lipuessa takaisin tuntemattomaan, eikä hätäiset sanat helpottaneet tilannetta lainkaan.
- "En kulta osaa soittaa sitä."
- "Ei haittaa. Avaa netti ja katotaan se video."
Netti avattiin, video katsottiin ja kitaraa soitettiin. Yllätys, että biisi meni melko saman kaavan mukaan kuin about miljoona punk-rallia. Eli Jormaa lainaten, "ei huonoo"; sitten loppujen lopuksi. Mukavahan kitaraa oli soitella, vaikka kappale ei ollutkaan ihan omassa top kolmosessa, ja sulatella makoisia possunvartaita.
 |
| Possuvartaita tahmean kola-habanerokastikkeen kanssa |
Olennaista tässäkin safkassa oli kastike. Tätä en enempää valota, koska resepti löytyy taannoisesta kanansiipi-postauksestani. Ok, tuoreen korianterin lisäsin kastikkeeseen siinä vaiheessa, kun otin sen liedeltä pois. Tässä ruuassa, kuten kaikessa grillaamisessa, aktiivinen penslaus oli ihan olennaista (jos siis pensselihommiin ylipäätään ryhtyy). Eli kastiketta runsaasti possuille, niin hyvähän siitä tulee. Niin hyvää, että kolmeen pekkaan meni ehkä 8-9 vartaiksi muunnettua pihviä. Suosittelen!
-Peter
ps. On toi sudenpentu aika nero. Sanoi äsken isoveljelleen, "Lopeta se pelleily. Mutta, jos on pakko jatkaa, voit sitten isona liittyä sirkukseen.".
Kommentit
Lähetä kommentti