Uteliaisuus, tuo mystinen vietti ajaa jotkut rakentamaan rakentin ja lentämään kuuhun. Minut se saa, ainakin tietyin varauksin, kokeilemaan keittiössäni uusia juttuja. Tämä myös sopii minulle, sillä onhan niitä parempiakin matkakohteita kuin karu kivimöykky, jossa on kylmää, pimeää ja yksinäistä. Sitäpaitsi saman kokemuksen saa paljon halvemmalla; vaikkapa menemällä jouluaattona Porkkalanniemelle. Takuulla on kylmää, pimeää ja yksinäistä!
Tämänkertaisessa ruuassa tarvitaan myöskin kylmyyttä! Osterithan ovat tunnetusti herkkiä pilaantumaan, joten erityistä huolellisuutta kylmäketjun katkeamattomuuteen pyydän. Näitä veijareita hankkiessa kannattaa pyytää kauppiaalta mukaan jäitä, jotta lämpötila varmasti säilyy tarvittavan alhaisena. Niin ja tietenkin, muut hankinnat ensin ja osterit vasta lopuksi.
Kuten aiemmassa osteri-tekstissä totesin, idis hommata ostereita lähti sudenpennuilta, ei minulta. Sehän oli jo keskusteluvaiheessa sitten selvää, että raakana naperot eivät näitä söisi, eivät vaikka tahtoisivat, joten luontevinta oli ostaa kakruille yhdet ja gratinoida ne uunissa. Samalla avautui myös itselle mahdollisuus testata yksi klassikkoruoka. Osterit Rockefellerin tapaan.
Klassikkoruoka tai ei, jännä juttu oli se, että reseptit poikkesivat ainakin jossain määrin toisistaan, vaikkakin muutama raaka-aine vaikuttikin olevan vakio. Näitä vakioita olivat pinaatti, pernod ja kerma. Muut aineet vaihtelelivatkin sitten reseptikohtaisesti. Jossain käytettiin parmesaania, toisessa korppujauhoja. Yhdessä oli persiljaa, toisessa taas ei. Itse mukailin oman reseptin Gloriassa esitetyn ohjeen avulla. Vaikkakaan en ole mikään varsisellerin ystävä, täytyy kyllä tunnustaa, että tuoksu, kun sitä freesasi, oli mahtava!! NAM!!
No, mikä sitten oli tuomio? Isompi tenava söi kaiken (myös siskonsa pinaatin), pienempi söi osterin ja joi kerman suoraan kuoresta. Ja mä... mä söin kaksi osteria. Konsensusmielipide oli, että ihan oli hyvää, mutta ei maailman parasta. Itsekin ajattelen, että raaka osteri sitruunalla ja tabaskolla päihittää mennen tullen kypsennetyn.
Viikonloppuna jatkuu jälleen keittiövuoro ruokavieraiden saapuessa. Jo testatut Moonin Blinit pääsevät tarjoiluvadille kera muiden merenelävien.... :) Mahtavaa! Tästä sitten lisää, jos kamera vain tarttuu mukaan.
- Peter
Tämänkertaisessa ruuassa tarvitaan myöskin kylmyyttä! Osterithan ovat tunnetusti herkkiä pilaantumaan, joten erityistä huolellisuutta kylmäketjun katkeamattomuuteen pyydän. Näitä veijareita hankkiessa kannattaa pyytää kauppiaalta mukaan jäitä, jotta lämpötila varmasti säilyy tarvittavan alhaisena. Niin ja tietenkin, muut hankinnat ensin ja osterit vasta lopuksi.
Kuten aiemmassa osteri-tekstissä totesin, idis hommata ostereita lähti sudenpennuilta, ei minulta. Sehän oli jo keskusteluvaiheessa sitten selvää, että raakana naperot eivät näitä söisi, eivät vaikka tahtoisivat, joten luontevinta oli ostaa kakruille yhdet ja gratinoida ne uunissa. Samalla avautui myös itselle mahdollisuus testata yksi klassikkoruoka. Osterit Rockefellerin tapaan.
Klassikkoruoka tai ei, jännä juttu oli se, että reseptit poikkesivat ainakin jossain määrin toisistaan, vaikkakin muutama raaka-aine vaikuttikin olevan vakio. Näitä vakioita olivat pinaatti, pernod ja kerma. Muut aineet vaihtelelivatkin sitten reseptikohtaisesti. Jossain käytettiin parmesaania, toisessa korppujauhoja. Yhdessä oli persiljaa, toisessa taas ei. Itse mukailin oman reseptin Gloriassa esitetyn ohjeen avulla. Vaikkakaan en ole mikään varsisellerin ystävä, täytyy kyllä tunnustaa, että tuoksu, kun sitä freesasi, oli mahtava!! NAM!!
 |
| Osterit Rockefeller |
No, mikä sitten oli tuomio? Isompi tenava söi kaiken (myös siskonsa pinaatin), pienempi söi osterin ja joi kerman suoraan kuoresta. Ja mä... mä söin kaksi osteria. Konsensusmielipide oli, että ihan oli hyvää, mutta ei maailman parasta. Itsekin ajattelen, että raaka osteri sitruunalla ja tabaskolla päihittää mennen tullen kypsennetyn.
Viikonloppuna jatkuu jälleen keittiövuoro ruokavieraiden saapuessa. Jo testatut Moonin Blinit pääsevät tarjoiluvadille kera muiden merenelävien.... :) Mahtavaa! Tästä sitten lisää, jos kamera vain tarttuu mukaan.
- Peter
Kommentit
Lähetä kommentti