Tästä safkasta pitäisi varmaan kirjoittaa jotain groteskia, koska kaikessa hienoudessaan, sitähän tämä ruokalaji on. Overmuch jne. jne. Mutta, koska ainoa muistamani ostereihin liittyvä groteski tarina on eräästä sen alan oppikirjasta, jota pikkukundeina Tikkurilan kirjastossa tavasimme, olisi tarina nyt tällä iällä kerrottuna lievästi sanottuna mauton. Niinpä otan pakkia ja jatkan siitä, mihin vähäisen älykkyyteni hukkasin, eli hetkeen ennen kirjoittamisen aloitusta.
Valmistaessani tätä ruokalajia (ruuanvalmistusruuaksi huom!), sudenpentujen toiveista muuten, päätin tehdä empiirisen kokeen (joo pienenä halusin olla tiedemies) ja testata kumpi on parempaa: raaka vai kypsennetty. Rinta rinnan kisailivat perinteinen osteri sitruunan ja tabaskon kera sekä osterit Rockefellerin tapaan. Vähän niinkuin epäilinkin, ensimmäinen oli voittaja; kirkkaasti!! Ei kahta kysymystä. Ei mahdollisuutta valittaa! Nada!
Hankalin juttu koko prosessissa on saada osteri auki. Tähän hommaan suosittelen kunnollista osteriveistä, korvaavaa ei oikein ole, sekä keittiöpyyhettä käden suojaksi. Enempää en tästä puhu, sillä netti on pullollaan parempia osterinavaajia kuin minä. Loppu onkin sitten silkaa laskettelua kohti ruuan kadottamista parempiin suihin. Avattuani osterin, irroitin sen kuorestaan, puristin päälle sitruunaa ja pudotin pari-kolme tippaa tabaskoa. Sitten vaan glups! Osteri suuhun. Kannattaa pureskella hetken ja vain fiilistellä. Itselleni suolaisuus antoi lupausta odottavasta kesästä, auringosta ja merestä. Ai-van mahtavaa ruokaa (riittävän harvoin syötynä)! Kerrassaan!
-Peter
ps. Niin sudenpennut siis ei syöneet raakaa vaan Rockefellerin. Molemmat diggasivat, mutta nuorempi jätti kuvaavasti vihreät syömättä. :)
Valmistaessani tätä ruokalajia (ruuanvalmistusruuaksi huom!), sudenpentujen toiveista muuten, päätin tehdä empiirisen kokeen (joo pienenä halusin olla tiedemies) ja testata kumpi on parempaa: raaka vai kypsennetty. Rinta rinnan kisailivat perinteinen osteri sitruunan ja tabaskon kera sekä osterit Rockefellerin tapaan. Vähän niinkuin epäilinkin, ensimmäinen oli voittaja; kirkkaasti!! Ei kahta kysymystä. Ei mahdollisuutta valittaa! Nada!
 |
| Osteri tabaskon ja sitruunan kera |
Hankalin juttu koko prosessissa on saada osteri auki. Tähän hommaan suosittelen kunnollista osteriveistä, korvaavaa ei oikein ole, sekä keittiöpyyhettä käden suojaksi. Enempää en tästä puhu, sillä netti on pullollaan parempia osterinavaajia kuin minä. Loppu onkin sitten silkaa laskettelua kohti ruuan kadottamista parempiin suihin. Avattuani osterin, irroitin sen kuorestaan, puristin päälle sitruunaa ja pudotin pari-kolme tippaa tabaskoa. Sitten vaan glups! Osteri suuhun. Kannattaa pureskella hetken ja vain fiilistellä. Itselleni suolaisuus antoi lupausta odottavasta kesästä, auringosta ja merestä. Ai-van mahtavaa ruokaa (riittävän harvoin syötynä)! Kerrassaan!
-Peter
ps. Niin sudenpennut siis ei syöneet raakaa vaan Rockefellerin. Molemmat diggasivat, mutta nuorempi jätti kuvaavasti vihreät syömättä. :)
Kommentit
Lähetä kommentti