Kesän mansikkasaalis pakotti tyhjentämään pakastinta ja mitäpä muutakaan sieltä ottaisi pikaruuaksi kuin viime syksyn sieniä. Kaiken grillaamisen ja lihan mässyttämisen jälkeen olikin pitkästä aikaa tosi kiva pyöräyttää risottoa, joka näytti myös sudenpennuille maittavan.
Pakastimesta löytyi myös pussillinen taannoin keittämääni kanalientä, josta saikin oivan lisän tähän safkaan. Tosin, likka oli sitä mieltä, että ei toimisi, mutta suotakoon hänelle tämä virhepäätelmä anteeksi.
Eli siis yksinkertaisesti: Kuullotin sipulia, valkosipulia ja arborioriisiä. Kaadoin pohjalle hieman vermuttia ja aloin kauhomaan lientä päälle silleen sopivan hitaalla tahdilla. Vaatii vähän työtä, mutta kyllä se sitten maittaakin. Lopuksi vielä parmesania ja voita sekä hitusen suolaa. Risoton päälle laitoin viime viikolla tekemääni mantelipestoa, jossa siis pinjansiemenet oli sattuneesta syytä korvattu kuorituilla manteleilla. Mukana oli myös hivenen rucolaa, basilikaa, sitruunaa, parmesaania (tietty) sekä hyvää oliiviöljyä.
- Peter
Pakastimesta löytyi myös pussillinen taannoin keittämääni kanalientä, josta saikin oivan lisän tähän safkaan. Tosin, likka oli sitä mieltä, että ei toimisi, mutta suotakoon hänelle tämä virhepäätelmä anteeksi.
Eli siis yksinkertaisesti: Kuullotin sipulia, valkosipulia ja arborioriisiä. Kaadoin pohjalle hieman vermuttia ja aloin kauhomaan lientä päälle silleen sopivan hitaalla tahdilla. Vaatii vähän työtä, mutta kyllä se sitten maittaakin. Lopuksi vielä parmesania ja voita sekä hitusen suolaa. Risoton päälle laitoin viime viikolla tekemääni mantelipestoa, jossa siis pinjansiemenet oli sattuneesta syytä korvattu kuorituilla manteleilla. Mukana oli myös hivenen rucolaa, basilikaa, sitruunaa, parmesaania (tietty) sekä hyvää oliiviöljyä.
 |
| Sienirisottoa ja mantelipestoa |
- Peter
Kommentit
Lähetä kommentti