Grillattua hevosta ja possua

  En ehkä olisi ostanut heppaa syötäväksi, ellei taannoinen keskustelu hevosenlihasta olisi vellonut niin kiivaana. Ok, oon mä joskus syönyt ihan tietoisesti hevosta ja ei siinä mitään. Tosin aikuisiällä tätä ei ole tullut tiettävästi harrastettua, vaikka oonhan toki jauhelihaa minäkin syönyt.

  Kun sitten näin luottotiskillä hevosenlihapihvejä kilohintaan 16 €, pakkohan niitä oli kokeilla. Ostin kaksi pihviä: chiliöljykylvyssä käyneen (tuo kiiltävämpi) ja naturellin. Kyselin vielä hieman vinkkejä paistamisen ja grillissäkäyttäytymisen suhteen. Onneksi, sillä en ehkä olisi saanut niin hyvää tulotsa aikaan.


Hevosenpihvit (naturell ja chiliöljy)

  Mitähän mä sanoisin paistoajaksi... olisko pari minuuttia per puoli ollu realistinen? Naturellin maustoin sormisuolalla ja pippurilla ja ton chiliöljyn annoin olla ihan sellaisenaan. Hyvää oli, mutta ei mitään tajunnanräjäytävää. Luulen, että mun täytyy ostaa uus pihvi ja tsekata siihen joku resepti. Fakta kuitenkin on se, että tää on vähintään yhtä hyvää ku joku perinteinen sisis. Ellei jopa parempaa.. Koostumus tässä lihassa oli erinomainen!

Pihvit hevosesta ja porsaasta

  Kilpakumppaniksi hepalle otin possua (myöskin valmismarinaadissa), toinen chili-valkosipulissa ja toinen yrteissä. Paha myöntää, mutta possu on kyllä grilliruuan kunkku ainakin tällä hetkellä. Niin mahdottoman mehevää ja maukasta, että! Lisukkeena näillä oli uusia perunoita tillivoissa sekä grillattuja ja marinoituja kesäkurpitsoita. Kurpitsareseptin voisin ehkä jossain välissä postata. Se oli hyvää...

-Peter




Kommentit