Grillattua parsaa ja muita kesän herkkuja...

   No ny on kuulkaa kesä. Juuri nyt kirjoitan tätä tekstiä parvekkeella kapreissa ja t-paidassa. Viikonlopun ohjelmanumerona oli opetella käyttämään uudenkarheaa weberin  Q140 grilliä, joka tarvitsee lämmetäkseen vain X määrän sähköä. Mahtava peli, joka pitäisi olla vakiona kaikilla parvekkeilla!

  Oon joskus, nyt totean, että liian harvoin, saanut syödä grillattua parsaa. No, tähän tulee muutos, sillä niin törkeen hyvää tuo oli. Ja mikä parasta, resepti oli jälleen kerran mahdottoman simppeli. Ekaksi tietenkin parsoista napsaistiin kuiva osa pois, jonka jälkeen kuorin jäljelle jääneen tyviosan. Sitten ei muuta kun parsat oheiseen vuokaan ja perään sekoitus, joka koostui puolikkaan sitruunan mehusta, öljystä, 2 valkosipulinkynnestä, suolasta ja pippurista. Lisäksi laitoin hyppysellisen ruokosokeria, jonka toivoin tuovan parsoihin mukavaa paahteista makeutta. Tämän jälkeen parsat tunniksi jääkaappiin maustumaan ja niitä myös väliin hartaasti käänneltiin.

Parsat sitruuna-valkosipuli-marinadissa

  Parsat laitettiin marinadista kuumalle grillille (noin 7min) ja niitä käänneltiin ahkerasti, jotta kukaan ei pääse polttamaan itseään liiaksi. Grillistä ne nostettiin suoraan tarjoilulautasille, perään puristettiin sitruunaa ja päälle parmankinkkua ja parmesanilastuja. NAM!

 

Grillattua parsaa parmankinkun ja parmesanin kera

 

   Pääruokana oli tarjolla ankanrintaa, joka sai lisukkeeksi kauden kasviksia, eli sitä, mitä tölkistä ja kaupan hyllyltä sattui löytymään. Ankka duunattiin perinteiseen tapaan siten, että ensin pannulla nahkapuoli alaspäin, jotta osa rasvasta sulaisi pois. Rasvapuolihan oli tietenkin viilelty veitsellä ristikkokuvioiseksi! Tämän jälkeen uuniin ja uunista pois sisälämmön ollessa 55. Ihme juttu, mutta aika kypsältä tuo ankka näytti. Pitänee tarkistaa mittarin luotettavuus... Mutta hyvää se oli, anyway. 

Ankanrintaa

 

Ankanrintaa granaattiomenakastikkeessa

   Ankan kanssa oli lauantaina tarjolla mansikkapirtelöä marengin kera. Ei kahta sanaa, oliko hyvää... Seuraavana päivänä, eli tänään sunnuntaina, jälkiruuan virkaa toimitti kevyen bratwurst-aterian jälkeen myöskin niin kevyt mansikka-marenki-hässäkkä, joka edellämainittujen ainesten lisäksi koostui vaniljalla maustetusta kermavaahdosta. En oo ikinä, ikinä syönyt niin hyvää hätävarajälkkäriä.

Mansikoita ja marenkia

 Grilli kuumaksi ja kesää kohti....

 - Peter