Jos suinkin voisin, eläisin yhdeksän kuukautta vuodessa paikassa, jossa päivälämpötila ei putoa kahdenkymmenen asteen alle. Sadettakin saisi mielellään olla vain vähän, eikä ikinä silloin kun matka vie eväsretkelle, oliivilehtoon tai uimaan. Mutta kiitos jonkun karvaisen esi-isän, sukuni päätti lähteä kalaan pohjoisen kirkkaille joille, kaatamaan riistaa hiljaisille saloille, elämään luolassa kylmää uhmaten turvassa kaukana kaksoisvirran maiden kiihkeistä sodista ja melskeistä.
Eli joo, en kauheasti tykkää talvesta. Jotkut jutut ja juhlat ovat kivoja, mutta mieluummin ehkä .... ei. Ei talvea.
Nyt sitten hieman psykologiaa: Ajeeraus on defenssi, minän puolustuskeino, jossa tunne muuttuu toiminnaksi; kokemisen sijaan ihminen toimii ja toiminnan tarkoitus on välttää tuskallisen todellisuuden kokeminen. Tästä johdettuna: 1) ulkona on harmaata kuin Cormac McCarthyn tie-novellissa ja kylmää kuin kesäisin Grönlannissa, 2) minä pidän kesästä, auringosta ja lämmöstä ja 3) en pidä talvesta. Eli, ei ihme, että alan toimimaan kadotakseni todellisuudesta ja tuottaakseni itselleni riittävän vahvan mielikuvan kohdasta 2.Tämä kaikki siis tapahtui näin:
Otin kanafileet kaapista, hieroin niihin morttelissa työstämääni tahnaa, johon oli lisätty limettiä, korianteria, chiliä, sitruunaruohoa, inkivääriä ja öljyä. Sama setti löytyy periaatteessa alta, erotuksella, että öljy on korvattu japanilaisella soijalla ja ruokosokerilla.
 |
| Thaityylinen soijakastike |
Hetken maustumisen jälkeen kanat grilliin (Weberin sähkögrilli on melko passeli parvekekäyttöön). Alussa grilli oli kuuma, jotta kanat saivat kivat rusketusraidat, tämän jälkeen pudotin lämpöä noin medium miinukseen. Eli ei alhainen, ei keski, vaan siitä välistä... :)
 |
| Kanat grillautumassa |
Kanojen kyytipojaksi tein ihan vaan vihreän salaatin. En ole päässyt enkä jaksanut lenkkeillä, joten pakko se on katsoa, mitä sitä syö. Siivutin kanat, asettelin ne salaatin päälle ja nostelin tuota ensimmäisen kuvan soijaa kastikkeeksi. Lautasen tyhjennyttyä, loput kanat olikin sitten kiva ihan vaan dippailla suoraan sinne kastikkeeseen...
 |
| Kanaa ja vihersalaattia |
Niin, eikä tässä miksikään terveysfriikiksi olla ryhdytty.... Viikolta oli myös jäänyt pullon jämä muscattia. Tämähän on silleen hassu rypäle, että vaikka viini itsessään olisi kuiva, maku on makea. Eli juuri passeli tulisen thairuuan kylkeen. Jos ette usko, koittakaa itse. Yksinkertaista, helppoa, nopeaa ja seksististä tai ei, yksilahkeisia varmasti puhuttavaa... Sanalla sanoen: TOIMIB!
 |
| Brown Brothersin dry muscat - kelpo viini thairuualle |
Kesälle, lämmölle ja kaiken mahtavan odotukselle!
-Peter
Kommentit
Lähetä kommentti