Parikin frendiä on joskus ottanut asian puheeksi jotenkin varoen. Asian?? Niin, sen asian, että onko arkemme = tämä blogi. Heh! Juu toki on! Heti kun voitan lotossa tai nain rikkaan perijättären ja voin palkata itselleni riittävästi arkisesta rumbasta huolehtivaa henkilökuntaa, niin kyllä, arkemme on tuolloin vähintään tätä! Siihen saakka, antakaa Peterin elää Mikä-mikä-maassaan ja keskustellaan vaikka jostain muusta. Jooko?
Iltana eräänä oli pakko väsätä jotain ruokaa ja nopeasti, sillä sudenpennut hoippuivat nälässään uhkaavasti ärsyttävyyden ja ärtyvyyden välimaastossa. Kaapista löytyi kanaa, kolme kiloa porkkanoita sekä linssejä. Olisihan tuota pastaakin ollut, mutta linssit olivat nopeampia ja tarjosivat vaihtelua, jota jo itse kaipailin.
??? Siis vähänkö mun elämä on hektistä ja kiehtovaa; suurimmat elämänmuutokset liittyvät siihen, että iltaruuaksi saadaan pastan sijaan linssejä. Somebody save me!! Missä ovat nopeat autot ja vaaralliset naiset??
No eipä niitä kumpaakaan ole Suurpellossa näkynyt. Koska, paska perhefoordikin on nopea ainoastaan vapaassa pudotuksessa, on kait pakko taas vaan tyytyä vastaamaan maan kutsuun ja upottaa kädet saveen. Joten eipä sitten muuta kuin pannu kuumaksi ja kanat paistumaan. Paistetulle pinnalle hieman suolaa ja pippuria myllystä. Sitten uuniiin 150 astetta riittäväksi aikaa. Höyrytin pilkotut porkkanat, jonka jälkeen lisäsin niille hieman suolaa ja rakunaa. Toimi! Sen sijaan linssit saivat masentavan tuomion. Itselle ne kyllä maistuivat, mutta sudenpennut dissasivat tämän ruuan aivan totaalisesti. Ei sinänsä, eivät he koskaan ole linsseistä erityisemmin pitäneetkään, joten kestän kritiikin melkein kuin mies...
Ihan jo odotan tulevaa viikonloppua. Ainakin itsellä on ollut niin jumalaton kiire viime aikoina, että on ollut aivan turha kuvitella tekevänsä jotain siistiä settiä... Ehkä kuitenkin jo muutaman päivän päästä... Mene ja tiedä. Siihen saakka... odotellen.
-Peter
Iltana eräänä oli pakko väsätä jotain ruokaa ja nopeasti, sillä sudenpennut hoippuivat nälässään uhkaavasti ärsyttävyyden ja ärtyvyyden välimaastossa. Kaapista löytyi kanaa, kolme kiloa porkkanoita sekä linssejä. Olisihan tuota pastaakin ollut, mutta linssit olivat nopeampia ja tarjosivat vaihtelua, jota jo itse kaipailin.
??? Siis vähänkö mun elämä on hektistä ja kiehtovaa; suurimmat elämänmuutokset liittyvät siihen, että iltaruuaksi saadaan pastan sijaan linssejä. Somebody save me!! Missä ovat nopeat autot ja vaaralliset naiset??
 |
| Kanaa, rakuunaporkkanoita ja linssejä |
No eipä niitä kumpaakaan ole Suurpellossa näkynyt. Koska, paska perhefoordikin on nopea ainoastaan vapaassa pudotuksessa, on kait pakko taas vaan tyytyä vastaamaan maan kutsuun ja upottaa kädet saveen. Joten eipä sitten muuta kuin pannu kuumaksi ja kanat paistumaan. Paistetulle pinnalle hieman suolaa ja pippuria myllystä. Sitten uuniiin 150 astetta riittäväksi aikaa. Höyrytin pilkotut porkkanat, jonka jälkeen lisäsin niille hieman suolaa ja rakunaa. Toimi! Sen sijaan linssit saivat masentavan tuomion. Itselle ne kyllä maistuivat, mutta sudenpennut dissasivat tämän ruuan aivan totaalisesti. Ei sinänsä, eivät he koskaan ole linsseistä erityisemmin pitäneetkään, joten kestän kritiikin melkein kuin mies...
Ihan jo odotan tulevaa viikonloppua. Ainakin itsellä on ollut niin jumalaton kiire viime aikoina, että on ollut aivan turha kuvitella tekevänsä jotain siistiä settiä... Ehkä kuitenkin jo muutaman päivän päästä... Mene ja tiedä. Siihen saakka... odotellen.
-Peter
Kommentit
Lähetä kommentti