Oi mikä viikko! Kaksi tapaamaani henkilöä ilmoitti a) lukevansa blogiani ja b) pitävänsä siitä. Toinen jopa sanoi lukeneensa kaiken yhdeltä istumalta. AAARGH!!! Mä tiedän aidosti olevani jossain (muussa) hyvä, mutta että jos joku sanoo lukeneensa kaikki blogiin kirjoittamani jutut putkeen, niin SE imartelee!!!!!
Viime viikonloppu oli todella poikkeava, sillä vakaana tarkoituksena oli bilettää molempina päivinä. Vastaavaa lienee tapahtuneen viimeksi 2001. Hieman kyllä epäilytti, miten kunto riittää. Mutta, eipä hätää, sillä hyvä eväs pitää juhlatunnelman korkealla ja antaa mukavasti potkua yöelämässä pörräämiseen.
Perjantaina en siis ruokaa laittanut, koska suuntana oli pian käynnistyvän Movemberin kick off bileet. Ja Movemberista puheen ollen, jos haluat lahjoittaa rahaa hyvän asian edistämiseen, käy tsekkaamassa mun Mo Bro sivusto ja pliis (oho, miten lapsellinen ilmaisu), lahjoita syöpäsäätiölle edes vähän! Sivuillani saa sitten nauraa, kun meikäläinen kasvatti rekkamiesviikset!
Lauantaina ei kuitenkaan viiksiä mietitty. Kaveri oli tulossa safkaamaan ja ruuan jälkeen oli tarkoitus ottaa mittari alle ja suunnata Korjaamolle tsekaamaan Kevinin keikkaa. Jäbät muuten soitti aivan tajuttoman hyvin! Ja jotta juhlatunnelma säilyisi riittävän korkealla ja miehet toimintakykyisinä, ruokaa piti saada ja mielellään vielä hyvää sellaista.
Alkuun olin valmistanut perinteisen mozzarellasalaatin. Ikinä en ole nähnyt, että salaatti katoaa miehen kitaan niin nopeasti. Tässä salaisuuteni erinomaiseen salaattiin: Ensinnäkin, puhevelinmaitomozzarella maistuu tosi paljon paremmalta kuin muut "mozzarellat". Eli, kohta yksi: hanki hyvää juustoa! Sitten lisuke. Perinteiseen lisukkeeseen tulee tomaattia, oliiviöljyä ja basilikaa. Halkaise tomaatit ja poista pehmeä sisus. Kuutio ja marinoi suolalla ja hyppysellisellä sokeria. Sokeri taittaa kivasti tomaatin happoja, jolloin mausta tulee tasapainoisempi. Lisää hieman ennen tarjoilua joukkoon silputtu basilika sekä vähän hyvää oliiviöljyä. Tulee oikeasti todella, todella maukasta!
Lisukkeeksi, siis lähinnä vain narkittavaksi jos tulee vaivaannuttava hiljaisuus tai jotain (tai jos vaan haluaa syödä jotain), olin valmistanut marinoituja papuja sekä asettanut tarjolle ilmakuivattua kinkkua. Grillattua munakoisoakin tein, mutta näistä on juttua aiemmassa postauksessani. Papujen marinoinnissa käytin valkosipulia, oliiviöljyä, basilikaa, sitruunaa sekä aurinkokuivattuja tomaatteja.
Pääruuan muodostivat chilimarinoitu kana, tryffeliperunat sekä siideri-voikastike. Eli todellista cross kitcheniä, siis. Ensi alkuun keitin perunat, jotka saivat jäädä hivenen napakoiksi. Murskasin kulhoon yhden valkosipulinkynnen, jonka kanssa mussasin perunat. Potut saivat jäädä silleen rouheiksi, jotta niihin jäisi kivaa purutuntumaa. Lisäsin parmesaania, kananmunaa sekä hivenen tryffeliöljyä ja mustapippuria. Suolaa käytin vain perunoiden keitinvedessä, sillä parmesaanissa itsessään on riittämiin suolaa. Myös käyttämässäni voissa oli suolaa. Eli varovaisuutta, malttia ja maistamista tässä asiassa, pyydän. Massan ollessa valmista, prässäsin ne muotin läpi uunipellille ja laitoin kumpaankin nokareen voita päälle, noin ihan vain varmuuden vuoksi. :) Tämän jälkeen kaverit uuniin sellaiseksi vajaaksi 20 minuutiksi 150 asteeseen.
No, sitten ne kanat. Aina kannattaa ostaa maustamatonta kanaa. Valmismarinaadit ovat kamalia! Murskasin pari valkosipulin kynttä, ja yhden kokonaisen chilin, jonka nimeä en muista. Tulisuusluokka oli 7 tai 8. Nää oli sellaisia hassun pyöreitä ja niissä oli mustat siemenet. Kampin K-marketista näitä löytyy. Eli, chiliä ja valkosipulia sekä reippaasti mustapippuria myllystä. Kostukkeeksi kaadoin tilkan siideriä ja join loput itse. Annoin marinoitua sellaiset kolme tuntia, jonka jälkeen nostin kanat pannulle ja käännettyäni ne, nostelin loput chilit marinaadista pihvien päälle. Pikaisen paistamisen jälkeen kaverit päätyivät uuniin myös noin 20 minuutiksi.
Kanojen ja pottujen ollessa uunissa tein kastikkeen, joka BTW on maailman helpoin. Ensin 1-1½ dl kuivaa siideriä kattilaan. Kun neste kiehuu, lisätään voita (ehkä noin 75g) pieninä paloina. Lisätään hieman suolaa ja puolikkaan sitruunan mehu sekä snadisti suurustetta.
No, entäs sitten se tärkein eli maku? Ajatelkaa tätä: tuhtia tryffelinmakuista perunaa, polttavaa chiliä ja kirpeää kastiketta. Öööö... joo, kaveri sanoi, että en ole ikinä laittanut mitään niin hyvää ruokaa ja että on vaikea käsittää, kuinka nämä maut sopivat yhteen niin hyvin. Kastikkeen happo keventää perunaa, joka puolestaan taittaa chilin tulisuutta. Tää oli niin über-ruoka, että pitäisi kaiketi olla runoilija voidakseen kuvailla tätä realistisesti. Kyytipojaksi annokselle tarjoilin uuden maailman rieslingiä (taisi olla cono sur), mikä ehkä yllättäen toimi oikein hyvin.
Kun safkahommat saatiin pakettiin, oli aika siirtyä pehmeämmälle ja ottaa drinksut. Hetki tarinointia ennen sukellusta Helsingin yöhön... Sweet... Pilkku vaan tuli ihan liian nopeasti. Tai ainakin se silloin tuntui siltä. Yöllisen kebabin kautta kotiin toipumaan ja nukkumaan sateista sunnuntaita pois.
w/ love,
Peter
Viime viikonloppu oli todella poikkeava, sillä vakaana tarkoituksena oli bilettää molempina päivinä. Vastaavaa lienee tapahtuneen viimeksi 2001. Hieman kyllä epäilytti, miten kunto riittää. Mutta, eipä hätää, sillä hyvä eväs pitää juhlatunnelman korkealla ja antaa mukavasti potkua yöelämässä pörräämiseen.
Perjantaina en siis ruokaa laittanut, koska suuntana oli pian käynnistyvän Movemberin kick off bileet. Ja Movemberista puheen ollen, jos haluat lahjoittaa rahaa hyvän asian edistämiseen, käy tsekkaamassa mun Mo Bro sivusto ja pliis (oho, miten lapsellinen ilmaisu), lahjoita syöpäsäätiölle edes vähän! Sivuillani saa sitten nauraa, kun meikäläinen kasvatti rekkamiesviikset!
Lauantaina ei kuitenkaan viiksiä mietitty. Kaveri oli tulossa safkaamaan ja ruuan jälkeen oli tarkoitus ottaa mittari alle ja suunnata Korjaamolle tsekaamaan Kevinin keikkaa. Jäbät muuten soitti aivan tajuttoman hyvin! Ja jotta juhlatunnelma säilyisi riittävän korkealla ja miehet toimintakykyisinä, ruokaa piti saada ja mielellään vielä hyvää sellaista.
Alkuun olin valmistanut perinteisen mozzarellasalaatin. Ikinä en ole nähnyt, että salaatti katoaa miehen kitaan niin nopeasti. Tässä salaisuuteni erinomaiseen salaattiin: Ensinnäkin, puhevelinmaitomozzarella maistuu tosi paljon paremmalta kuin muut "mozzarellat". Eli, kohta yksi: hanki hyvää juustoa! Sitten lisuke. Perinteiseen lisukkeeseen tulee tomaattia, oliiviöljyä ja basilikaa. Halkaise tomaatit ja poista pehmeä sisus. Kuutio ja marinoi suolalla ja hyppysellisellä sokeria. Sokeri taittaa kivasti tomaatin happoja, jolloin mausta tulee tasapainoisempi. Lisää hieman ennen tarjoilua joukkoon silputtu basilika sekä vähän hyvää oliiviöljyä. Tulee oikeasti todella, todella maukasta!
 |
| Mozzarellaa ja tomaattisalsaa |
Lisukkeeksi, siis lähinnä vain narkittavaksi jos tulee vaivaannuttava hiljaisuus tai jotain (tai jos vaan haluaa syödä jotain), olin valmistanut marinoituja papuja sekä asettanut tarjolle ilmakuivattua kinkkua. Grillattua munakoisoakin tein, mutta näistä on juttua aiemmassa postauksessani. Papujen marinoinnissa käytin valkosipulia, oliiviöljyä, basilikaa, sitruunaa sekä aurinkokuivattuja tomaatteja.
 |
| Marinoituja papuja |
 |
| Ilmakuivattua kinkkua |
Pääruuan muodostivat chilimarinoitu kana, tryffeliperunat sekä siideri-voikastike. Eli todellista cross kitcheniä, siis. Ensi alkuun keitin perunat, jotka saivat jäädä hivenen napakoiksi. Murskasin kulhoon yhden valkosipulinkynnen, jonka kanssa mussasin perunat. Potut saivat jäädä silleen rouheiksi, jotta niihin jäisi kivaa purutuntumaa. Lisäsin parmesaania, kananmunaa sekä hivenen tryffeliöljyä ja mustapippuria. Suolaa käytin vain perunoiden keitinvedessä, sillä parmesaanissa itsessään on riittämiin suolaa. Myös käyttämässäni voissa oli suolaa. Eli varovaisuutta, malttia ja maistamista tässä asiassa, pyydän. Massan ollessa valmista, prässäsin ne muotin läpi uunipellille ja laitoin kumpaankin nokareen voita päälle, noin ihan vain varmuuden vuoksi. :) Tämän jälkeen kaverit uuniin sellaiseksi vajaaksi 20 minuutiksi 150 asteeseen.
 |
| Tryffeliperunat matkalla uuniin |
No, sitten ne kanat. Aina kannattaa ostaa maustamatonta kanaa. Valmismarinaadit ovat kamalia! Murskasin pari valkosipulin kynttä, ja yhden kokonaisen chilin, jonka nimeä en muista. Tulisuusluokka oli 7 tai 8. Nää oli sellaisia hassun pyöreitä ja niissä oli mustat siemenet. Kampin K-marketista näitä löytyy. Eli, chiliä ja valkosipulia sekä reippaasti mustapippuria myllystä. Kostukkeeksi kaadoin tilkan siideriä ja join loput itse. Annoin marinoitua sellaiset kolme tuntia, jonka jälkeen nostin kanat pannulle ja käännettyäni ne, nostelin loput chilit marinaadista pihvien päälle. Pikaisen paistamisen jälkeen kaverit päätyivät uuniin myös noin 20 minuutiksi.
 |
| Klassisen eleetön esillepano |
Kanojen ja pottujen ollessa uunissa tein kastikkeen, joka BTW on maailman helpoin. Ensin 1-1½ dl kuivaa siideriä kattilaan. Kun neste kiehuu, lisätään voita (ehkä noin 75g) pieninä paloina. Lisätään hieman suolaa ja puolikkaan sitruunan mehu sekä snadisti suurustetta.
No, entäs sitten se tärkein eli maku? Ajatelkaa tätä: tuhtia tryffelinmakuista perunaa, polttavaa chiliä ja kirpeää kastiketta. Öööö... joo, kaveri sanoi, että en ole ikinä laittanut mitään niin hyvää ruokaa ja että on vaikea käsittää, kuinka nämä maut sopivat yhteen niin hyvin. Kastikkeen happo keventää perunaa, joka puolestaan taittaa chilin tulisuutta. Tää oli niin über-ruoka, että pitäisi kaiketi olla runoilija voidakseen kuvailla tätä realistisesti. Kyytipojaksi annokselle tarjoilin uuden maailman rieslingiä (taisi olla cono sur), mikä ehkä yllättäen toimi oikein hyvin.
Kun safkahommat saatiin pakettiin, oli aika siirtyä pehmeämmälle ja ottaa drinksut. Hetki tarinointia ennen sukellusta Helsingin yöhön... Sweet... Pilkku vaan tuli ihan liian nopeasti. Tai ainakin se silloin tuntui siltä. Yöllisen kebabin kautta kotiin toipumaan ja nukkumaan sateista sunnuntaita pois.
w/ love,
Peter
Kommentit
Lähetä kommentti