Tänään päätin lunastaa pitkäaikaisen lupaukseni ja tehdä skidien kanssa sushia. Ei noista makirullista niinkään, hyvinhän ne omalla mittapuulla valmistuvat, ja jos 5v. taitaa täyttämisen, omat mahdollisuudet onnistua ovat... no... kohtuulliset. Mutta nuo nigirit ovat sitten ihan toinen juttu, kuten kuvasta näkyy. Samalla kun lueskelin kirjekurssihengessä vinkkejä kalan leikkaamiseen, valmistauduin mielessäni sietämään henkilökohtaista nöyrtymistä mestareiden edessä. Liian pienet palat kalaa, vaikka lohta oli ostettu lähes metrin verran... Eikä ne riisipallerotkaan mitään myyntikelpoisia olleet!
Mutta, koska kohderyhmäni ei visuaalisella osastolla ollut jälleenkään järin vaativa (vaikkakin heiltä tyypillisesti saadun palautteen suorasukaisuudessa olisi masterchefin kokeilla paljon opittavaa), uskalsin heittäytyä uhkarohkeaan yritykseen tuottaa lapsille kalaisa nautinto. Ja mitä tulee lopputulokseen, tyhjät lautaset puhukoon puolestaan. Ainoa joka ei skideille pudonnut, oli wasabi, mutta tämän olimme viisaasti jo ennakoineet jakamalla rullat kahteen genreen: minun ja muiden.
Se, mikä tässä skidien ruokajutussa on isommassa mittakaavassa jännää ja samalla ajoittain lompakkoa ja ajankäyttöä vaivaavaa, on noiden taipumus syödä lapsille ehkä vähän, sanotaanko epätyypillisiä ruokia. Erityisesti 5v. tytär on kunnostautunut tässä. Jo parivuotiaana, istuessamme lounaalla, tyttö tokaisi saatuaan "lapsiystävällisen" annoksen eteensä: "isä, minä haluan mustekalaa". Ravintola hiljeni yhdessä tarjoilijan kanssa ja sain kuiskattua vastaukseksi "syödään nyt nämä, niin saat sitten mustekalaa kotona". Mustekala oli alkusoitto kaikelle tutkimattomalle ruokatrippailulle. Poikani, joka nirsoilee tyypillisesti kaiken itsekseen liikkuneen ruuan kanssa, tykkää valtavasti ankanrinnasta (halpaa) ja kyselee nyt häränhäntien perään... Nyt joutuu jo pysähtymään ja miettimään, kasvatanko avarakatseisia, ruokaa rakastavia ihmisiä vai olenko kenties luonut hirviön, jolle ei mikään riitä? Mieleni tekisi vastata, mutta jääköön kysymys ärsyttävästi auki...
- Peter
 |
| Sushi |
Mutta, koska kohderyhmäni ei visuaalisella osastolla ollut jälleenkään järin vaativa (vaikkakin heiltä tyypillisesti saadun palautteen suorasukaisuudessa olisi masterchefin kokeilla paljon opittavaa), uskalsin heittäytyä uhkarohkeaan yritykseen tuottaa lapsille kalaisa nautinto. Ja mitä tulee lopputulokseen, tyhjät lautaset puhukoon puolestaan. Ainoa joka ei skideille pudonnut, oli wasabi, mutta tämän olimme viisaasti jo ennakoineet jakamalla rullat kahteen genreen: minun ja muiden.
Se, mikä tässä skidien ruokajutussa on isommassa mittakaavassa jännää ja samalla ajoittain lompakkoa ja ajankäyttöä vaivaavaa, on noiden taipumus syödä lapsille ehkä vähän, sanotaanko epätyypillisiä ruokia. Erityisesti 5v. tytär on kunnostautunut tässä. Jo parivuotiaana, istuessamme lounaalla, tyttö tokaisi saatuaan "lapsiystävällisen" annoksen eteensä: "isä, minä haluan mustekalaa". Ravintola hiljeni yhdessä tarjoilijan kanssa ja sain kuiskattua vastaukseksi "syödään nyt nämä, niin saat sitten mustekalaa kotona". Mustekala oli alkusoitto kaikelle tutkimattomalle ruokatrippailulle. Poikani, joka nirsoilee tyypillisesti kaiken itsekseen liikkuneen ruuan kanssa, tykkää valtavasti ankanrinnasta (halpaa) ja kyselee nyt häränhäntien perään... Nyt joutuu jo pysähtymään ja miettimään, kasvatanko avarakatseisia, ruokaa rakastavia ihmisiä vai olenko kenties luonut hirviön, jolle ei mikään riitä? Mieleni tekisi vastata, mutta jääköön kysymys ärsyttävästi auki...
- Peter
Juuri oma tytär 7vee kysyi kävelyretkellä: "Äiti, millon me taas tehdään sushia?" ja jatkoi serkulleen (8v) "Se merilevä on tosi hyvää!"
VastaaPoistaMun mielestä on tärkeä, että lapset saa maistella erilaisia ruokia, eikä suhtaudu niihin ehkä ihan järkyttävällä pelolla. Mutta kotikeittiöö ei tarvitse fiksata ravintolaksi, jossa vanhempi heiluu sen mukaan, mitä lapsi tilaa ruuaksi. Eli joskus jos joku ruoka ei kelpaa, niin ei sitten syödään niitä ruokalajeja, jotka kattauksessa maistuvat. Esim. kastiketta vain maistetaan ja jos siitä ei tykätä, niin syödään vain perunaa/pastaa ja hevi-osaston antimia.
Näin oli meillä luultavasti käynyt sinä päivänä, josta tyttö oli raportoinut isälleen: "Äitin luona ei saa kuin makaronia ja ketsuppia". Mukavasti isä ei ollut sitten kysynyt minulta tarkennusta asiaan, vaan mainitsi sen jonkun toisen vaikean keskustelun (=riitelyn) yhteydessä useita viikkoja myöhemmin syyttäen huonosta hoidosta.
Mä olen itse kokenut, että on hyvä opettaa lapsia syömään myös edullisesti tehtäviä maistuvia ns. kotiruokia, jolloin aikuisena tiukemmissa taloudellisissa tilanteissa eivät sitten tosiaan ajaudu syömään makaronia ja ketsuppia :-) Mutta ei pidä kuitenkaan olettaa, että lapset eivät osaa nauttia erilaisista ruokalajeista ja mauista kuten aikuiset. Lapset voivat monesti olla paljon rohkeampia ja avoimempia kuin aikuiset myös ruuan suhteen and let´s keep it that way.
samaa mieltä, että skidien on hyvä saada kokea uusia makuja. Ja samaan hengenvetoon lisään, että tärkeintä on myös ihan sen perusarjen eläminen. Mitä se nyt sitten ite kullakin on...
PoistaÄh, parisuhdejuttuihin en ees viiti mennä... :)