Huolimatta siitä tosiseikasta, että tässä blogissa pitäisi kirjoittaa keittiössä hengailusta, tätä aihetta ei vain voi sivuuttaa... Ööö, siis mitä aihetta, juomaa rakastavaisille, vai... ?? No sitä aihetta, että voidakseen hyvin, meidän pitää osata pysähtyä. Pysähtyä, tarttua hetkeen ja vain olla ja kokea. Tuo heittäytymisen ja kokemisen hetki on se, jota niin monet pelkäävät ja monet tavoittelevat... Puhdas kokemisen hetki ei sisällä teatteria, ei suorittamista... vain ja ainoastaan olemista... läsnä olemista... itselle ja muille.
Yksi rakastamistani kirjoista on Hemingwayn Käärme paratiisissa. Muutamalla sanalla sanoen, aivan Jumalainen kirja elämästä, kokemisesta, nautinnosta, epäilyksestä, mustasukkaisuudesta, psykoottisuudesta ja ennen kaikkea ruuan ja juoman nautinnoista! Hemingway kirjoitti Tavelin (suom. melko tyyriin roséen) olevan soveltuvaa juomaa rakastavaisille. Jo pelkästään tuon kommentin perusteella voisin tarjoilla estoitta tätä nektariinia vierailevalle daamille ja pudotella nobelistin sanoja tilanteeseen sopivina viisauksina henkilökohtaisten tavoitteiden jäädessä ainoastaan lukijoiden mielikuvituksen varaan.
Luin kauhuissani taannoista HS:n arviota roséviineistä. Lähes järjestäen ne saivat surkeita arvosanoja. Itselleni heräsi järkytyksestä toinnuttuani kysymys, voisiko olla niin, että krititeeristö oli yksinkertaisesti väärä? Älykkyystutkijoita on syytetty siitä, että he mittaavat älykkyyttä ainoastaan tiettyjen kriteerien mukaan, jolloin merkittävä osa inhimillisestä kapasiteetista jää huomioimatta. Ehkä, ja vain ehkä, en tiedä, kun en ole viinien tuntija (ainoastaan käyttäjä ja kokija), roséitakin on saatettu arvioitu väärin perustein. Voisiko olla niin, että juuri roséet sopivat niihin kevyisiin, ihaniin tilanteisiin, jolloin vastaleikattu ruoho tuoksuu, mehiläiset surisevat ja isäntäperheen kokki tuo pöytää kevyesti grillattua kanaa, uusia perunoita ja chevresalaattia? Joojoo, tähän voisi sopia myös mustaherukkainen sauvignon blanc, mutta ei mennä nyt siihen... Ehkä rosé ei täytä niitä kriteerejä, joita perinteisesti viininarvioijat juomalle asettavat? Kysynkin, onko se huono juttu? Vastaan itse kokemukseeni nojaten: ei ja kyllä. Ei, sillä monet roséet ovat kelpo juomia ja kyllä, sillä ne eivät useinkaan ole hienostuneita, jolloin niitä ei myöskään osata arvostaa (ja mistä johtuen ne saavat tyypillisesti murskatuomion)...
No (tuo "no" on sitten mun lempilausahdus ainakin tässä blogissa), männäviikonloppuna korkkasin onnistuneen päivän jälkeen ihan yksin snadin pullon tavelia. Rakastavaisten juomaa ja ihan yksin? Kyllä kyllä, mutta jos ei rakasta ja arvosta itseään edes Tavelin verran, voiko rakastaa toisia? Vastaan itse: ei voi. Istuin parvekkeelle, siemailin orastavan syysauringon lämmössä pari lasillista ja ihmettelin elämän kauneutta. Saattoi olla, että otin palan hyvää maalaispatonkia ja brie-juustoa, ennen kuin suuntasin matkani kohti rautatientoria ja syystoberin rahvaanomaista olutbakkanaalia, joka sekin oli mukavaa, omalla tavallaan....
Elämänmakuisesti Suurpellosta,
Peter
Yksi rakastamistani kirjoista on Hemingwayn Käärme paratiisissa. Muutamalla sanalla sanoen, aivan Jumalainen kirja elämästä, kokemisesta, nautinnosta, epäilyksestä, mustasukkaisuudesta, psykoottisuudesta ja ennen kaikkea ruuan ja juoman nautinnoista! Hemingway kirjoitti Tavelin (suom. melko tyyriin roséen) olevan soveltuvaa juomaa rakastavaisille. Jo pelkästään tuon kommentin perusteella voisin tarjoilla estoitta tätä nektariinia vierailevalle daamille ja pudotella nobelistin sanoja tilanteeseen sopivina viisauksina henkilökohtaisten tavoitteiden jäädessä ainoastaan lukijoiden mielikuvituksen varaan.
 |
| Tavel |
No (tuo "no" on sitten mun lempilausahdus ainakin tässä blogissa), männäviikonloppuna korkkasin onnistuneen päivän jälkeen ihan yksin snadin pullon tavelia. Rakastavaisten juomaa ja ihan yksin? Kyllä kyllä, mutta jos ei rakasta ja arvosta itseään edes Tavelin verran, voiko rakastaa toisia? Vastaan itse: ei voi. Istuin parvekkeelle, siemailin orastavan syysauringon lämmössä pari lasillista ja ihmettelin elämän kauneutta. Saattoi olla, että otin palan hyvää maalaispatonkia ja brie-juustoa, ennen kuin suuntasin matkani kohti rautatientoria ja syystoberin rahvaanomaista olutbakkanaalia, joka sekin oli mukavaa, omalla tavallaan....
Elämänmakuisesti Suurpellosta,
Peter
Kommentit
Lähetä kommentti