Tajusin tänään ehkä noin tunti sitten, että mulla menee oikein mukavasti. Naapurirapussa asuva nuori kundi oli pitämässä bileet ja ulko-oven takana notkui sisäänpääsyä yrittävä mirkku, jonka habitus kertoi aivan jostain muusta kuin kivasta perjantai-illasta. Sääli bileet järkännyttä kundia, sillä hän oli selkeästi satsannut iltaan; oli lähes selvä (kuten tietyissä bileissä isännän kuuluukin olla), tuoksui hyvältä partavedeltä ja oli siististi pukeutunut. Siinä nuo kaksi kohtasivat, rapun ovella minun hakiessani parvekkeelle ostamani uudet viltit pyykinkuivaushuoneesta... Kaunotar ja hirviö, paitsi että roolit olivat tällä erää väärinpäin.
Raahatessani vilttejä kotiin, pohdin, kuinka silloin kun mentaalisesti on varaa olla yksin kotona perjantai-iltana, elämä on monelta osin mallillaan. Luin tänään ikuisuusprojektiani, Paulo Coelhon Portobellon noitaa (jossa olen ehkä puolessatoista vuodessa edennyt noin sata sivua); ahmimissani noin kolmessa sivussa Coelho kirjoitti naisesta, joka selviää tekemällä asioita, mutta hiljaisina hetkinä levottomuus hiipii hänen mieleen... Tunnistan tuon kyllä itsessäni, ja myös niin niin monessa muussa. Ehkä nykypäivänä ihmisen eräs suurimmista haasteista on sietää ihan vain itsensä kanssa olemista... Mutta, näinä hetkinä, jolloin oma maailma lakkaa etenemästä vauhdilla, on mahdollisuus pysähtyä jonkin sellaisen ääreen, jota arjen keskellä ei näe. Työnohjaajani, joka muuten on aivan käsittämättömän pätevä herra, tokaisi kerran (psykoanalyytikkojen kouluttaja kun on) Freudin sanoneen, kuinka Jumala asuu yksityiskohdissa. Tänä iltana, rauhan ja hiljaisuuden keskellä minulle tarjoutui mahdollisuus pysähtyä yksityiskohtien ääreen, ja joku voisi sanoa, kohtasin Jumalan... (taisin toistaa itseäni aiemmasta postauksesta, mutta kun sopi niin hyvin tähän hetkeen...)
Tänään minulla oli tarkoitus laittaa lohta, mutta sössin sitten aikataulun (tai no, itsehän valitsin itselleni muuta tekemistä) ja päädyin syömään eilistä papupastaa (josta meinasin jo kirjoittaa arkiruuan ylistyslaulun). Kuitenkin valinta lämmittää eilinen ruoka mahdollisti minulle sitten lisäaikaa drinksuilun parissa. Taisin taannoin mainita hankkimastani aperolista ja proseccosta. No, koska en ollut koskaan tehnyt näistä aineista tuotettavaa, ehkä maailman parasta kesädrinkkiä Sprizeriä, päätin kokeilla kyseisen drinkin valmistusta ennen kuin tarjoasin sitä toisille. Kunnon tiedemiehenä, lupauduin itse koekaniiniksi ja maistajaksi... Ensin tietenkin piti maistaa, miltä prosecco maistuisi ihan raakana; ja hyvältähän se maistui... Itse asiassa tämä Bottegan prosecco oli yksi parhaimmista maistamistani. Suosittelen! Sitä saa ainakin Viikkarilta ja laatikko taisi kustantaa alle 50€, mikä oli ehdottomasti huokeaa laatuun nähden.
Ok, prosecco maistui siis hyvältä ihan sellaisenaan. Aperolhan on Camparin sukulainen, mutta hedelmäisempi ja miedompi, mikä tässä tapauksessa on erittäin hyvä asia. Hyvä siksi, että tätä drinkkiä mielellään juo toisen tai kolmannenkin. Itse tutustuin drinkkiin Lidon saarella. Sinänsä hassua, että tätä mainostetaan Venetsialaiseksi drinkiksi. Kuitenkaan Venetsiassa kukaan ei juonut tätä; siellähän pitää juoda bellinejä! Jos ei rahat riitä Harry's baariin, niin niitä juodaan sitten kadulla suoraan pullon suusta, niinkuin joku moukka joskus on tehnyt... Mutta siis, Lidon saarella, joka sijaitsee 10 min vaporettomatkan päässä Markuksen torilta, porukka ei oikein muuta juonutkaan kuin tätä kummallista punertavaa juomaa. Meidän onneksi, päätimme tutustua drinkkiin baarissa, jossa lasit olivat vain vähän Aalto-maljakkoja pienemmät.
Baarissa tarjoilijan virkaa toimitti Mika Halvarin oloinen kaveri, joka kysyi minulta (tilattuani kaksi spritzeriä), että haluanko miesten drinkin. Kysyin onko se hyvä. Äijä paukutti gorillan lailla rintaa ja kertoi sen olevan hyvin maskuliininen. Ei käynyt kieltäytyminen. Maisteltuani tres masculine -drinkin ja naisten version, totesin naisten version paremmaksi, mutta huomautin, etten voisi tilata tässä (enkä ehkä muussakaan paikassa) naisten juomaa kuohitsematta itseäni paikallisten äijien silmissä...
Joka tapauksessa, tuo drinkki jäi mieleeni ja olen vuosia katkerana todennut, kuinka Aperolia ei saa suomesta. Pitkään Berliini oli tietääkseni lähin paikka, kunnes joku älypää keksi tuottaa tämän herkun etelänaapurimme superalkoon... Kuten kerroin, kävimme kaverini kanssa siellä toivioretkellä ja tänään sitten totesin, kuinka pitkän työviikon jälkeen olisi hienoa istua alas, sytyttää pari kynttilää ja ottaa drinkki tai pari ja keskittyä vain olemaan tyytyväinen...
Kaikella ystävyydellä,
Peter
Sprizer
4cl aperolia
8cl proseccoa
Tilkka sitruunalimpparia (esim. 7up)
Jäitä
Appelsiinisiivu tai pari
Pese appelsiini huolellisesti juuresharjaa käyttäen. Leikkaa pari ohutta siivua, laita pitkään lasiin ja lisää jäitä 2-4kpl. Kaada Aperol ja lisää prosecco sekä tilkka limua. Sekoita ja nauti heti. Muistathan myös, että juomien tulee olla jääkaapissa, jotta ovat riittävän kylmiä.
Raahatessani vilttejä kotiin, pohdin, kuinka silloin kun mentaalisesti on varaa olla yksin kotona perjantai-iltana, elämä on monelta osin mallillaan. Luin tänään ikuisuusprojektiani, Paulo Coelhon Portobellon noitaa (jossa olen ehkä puolessatoista vuodessa edennyt noin sata sivua); ahmimissani noin kolmessa sivussa Coelho kirjoitti naisesta, joka selviää tekemällä asioita, mutta hiljaisina hetkinä levottomuus hiipii hänen mieleen... Tunnistan tuon kyllä itsessäni, ja myös niin niin monessa muussa. Ehkä nykypäivänä ihmisen eräs suurimmista haasteista on sietää ihan vain itsensä kanssa olemista... Mutta, näinä hetkinä, jolloin oma maailma lakkaa etenemästä vauhdilla, on mahdollisuus pysähtyä jonkin sellaisen ääreen, jota arjen keskellä ei näe. Työnohjaajani, joka muuten on aivan käsittämättömän pätevä herra, tokaisi kerran (psykoanalyytikkojen kouluttaja kun on) Freudin sanoneen, kuinka Jumala asuu yksityiskohdissa. Tänä iltana, rauhan ja hiljaisuuden keskellä minulle tarjoutui mahdollisuus pysähtyä yksityiskohtien ääreen, ja joku voisi sanoa, kohtasin Jumalan... (taisin toistaa itseäni aiemmasta postauksesta, mutta kun sopi niin hyvin tähän hetkeen...)
Tänään minulla oli tarkoitus laittaa lohta, mutta sössin sitten aikataulun (tai no, itsehän valitsin itselleni muuta tekemistä) ja päädyin syömään eilistä papupastaa (josta meinasin jo kirjoittaa arkiruuan ylistyslaulun). Kuitenkin valinta lämmittää eilinen ruoka mahdollisti minulle sitten lisäaikaa drinksuilun parissa. Taisin taannoin mainita hankkimastani aperolista ja proseccosta. No, koska en ollut koskaan tehnyt näistä aineista tuotettavaa, ehkä maailman parasta kesädrinkkiä Sprizeriä, päätin kokeilla kyseisen drinkin valmistusta ennen kuin tarjoasin sitä toisille. Kunnon tiedemiehenä, lupauduin itse koekaniiniksi ja maistajaksi... Ensin tietenkin piti maistaa, miltä prosecco maistuisi ihan raakana; ja hyvältähän se maistui... Itse asiassa tämä Bottegan prosecco oli yksi parhaimmista maistamistani. Suosittelen! Sitä saa ainakin Viikkarilta ja laatikko taisi kustantaa alle 50€, mikä oli ehdottomasti huokeaa laatuun nähden.
 |
| Bottega prosecco |
Ok, prosecco maistui siis hyvältä ihan sellaisenaan. Aperolhan on Camparin sukulainen, mutta hedelmäisempi ja miedompi, mikä tässä tapauksessa on erittäin hyvä asia. Hyvä siksi, että tätä drinkkiä mielellään juo toisen tai kolmannenkin. Itse tutustuin drinkkiin Lidon saarella. Sinänsä hassua, että tätä mainostetaan Venetsialaiseksi drinkiksi. Kuitenkaan Venetsiassa kukaan ei juonut tätä; siellähän pitää juoda bellinejä! Jos ei rahat riitä Harry's baariin, niin niitä juodaan sitten kadulla suoraan pullon suusta, niinkuin joku moukka joskus on tehnyt... Mutta siis, Lidon saarella, joka sijaitsee 10 min vaporettomatkan päässä Markuksen torilta, porukka ei oikein muuta juonutkaan kuin tätä kummallista punertavaa juomaa. Meidän onneksi, päätimme tutustua drinkkiin baarissa, jossa lasit olivat vain vähän Aalto-maljakkoja pienemmät.
 |
| Aperol sprizer |
Joka tapauksessa, tuo drinkki jäi mieleeni ja olen vuosia katkerana todennut, kuinka Aperolia ei saa suomesta. Pitkään Berliini oli tietääkseni lähin paikka, kunnes joku älypää keksi tuottaa tämän herkun etelänaapurimme superalkoon... Kuten kerroin, kävimme kaverini kanssa siellä toivioretkellä ja tänään sitten totesin, kuinka pitkän työviikon jälkeen olisi hienoa istua alas, sytyttää pari kynttilää ja ottaa drinkki tai pari ja keskittyä vain olemaan tyytyväinen...
 |
| Chillailua parvekkeella |
Kaikella ystävyydellä,
Peter
Sprizer
4cl aperolia
8cl proseccoa
Tilkka sitruunalimpparia (esim. 7up)
Jäitä
Appelsiinisiivu tai pari
Pese appelsiini huolellisesti juuresharjaa käyttäen. Leikkaa pari ohutta siivua, laita pitkään lasiin ja lisää jäitä 2-4kpl. Kaada Aperol ja lisää prosecco sekä tilkka limua. Sekoita ja nauti heti. Muistathan myös, että juomien tulee olla jääkaapissa, jotta ovat riittävän kylmiä.
Kommentit
Lähetä kommentti