Joku on joskus sanonut, että olen pipertäjä ruuanlaitossa. Joo ymmärrän väitteen ja olen jopa ylpeä kommentista, sillä nimenomaan piperrys edellyttää ruuanlaitossa osaamista. Ilman osaamista tulee piperrysannoksesta just sen näköistä ja makuista ruokaa, että kiva kun toi yrittää, mutta kyllä kunnon mäkkimättö ton siikachevisen-tai-mikä-sitten-lieneekään hakkaa... Koska en loppujen lopuksi kuitenkaan liene kovinkaan kummoinen kokki, olen yrittänyt ehkä keskittyä enemmän lounasruokamaiseen tyyliin, jossa keskeisenä funktiona pyörii esteettisyyden sijaan eloonjäämisvietti. Jotain on kuitenkin viime aikoina muuttunut, sillä olen havainnut itsessäni enenevässä määrin paluuta henkilökohtaisen ruualla pipertämisen tarpeen juurille.
No, kuten valistuneet lastenpsykiatrit asian ilmaisevat, kehu lasta ja hän oppii toistamaan tekosensa. Hyvä poika, ota toinen keksi! Näköjään sama arkaainen ohjelma pyörii ainakin minun limbisessä järjestelmässäni melko hyvin, sillä kokeiltuani pienen annoksen tekoa, ja onnistuttuani siinä, minä toistin sen. Ja ihme! Onnistuin taas! Kohta en sitten vissiin muuta teekään kuin annoksia, jotka sopivat juuri ja juuri skandinaavista tietoisuutta henkiviin kulhoihin...
Kaikista maailman ruoka-aineista juuri munakoiso herättää ehkä eniten ambivalentteja tunteita. Historia on opettanut ainakin minut inhoamaan tuota violettia möykkyä. Ja syystä, koska väärin tehtynä munakoiso on aivan hillittömän pahanmakuista. Sen sijaan oikein tehtynä, toi on aivan hämmentävän hyvää tavaraa. Itse olen jostain apinoinut reseptin (kyllä, minä osaan lukea), jossa grillattu/paistettu munakoiso maustettiin yksinkertaisesti sitruunalla, oliiviöljyllä ja persiljalla. Siis niin käsittämättömän hyvää, että oksat pois! Ensin koiso viipaloidaan, ripotellaan suolaa päälle = itketetään kitkerä neste pois, pyyhitään ylimääräinen suola pinnasta, paistetaan/grillataan, kaadetaan kulhoon ja lisätään reilusti hyvää oliiviöljyä, puristetaan sitruunaa ja viimeistellään persiljasilpulla. Nam! Tätä safkaa ei vannoutuneinkaan lihansyöjä voi vastustaa...
Onnistuneesta liitosta munakoison kanssa emansipoituneena päätin tehdä uudennäköisen version vanhasta tutusta mozzarellasalaatista. Siis mitään uuttahan tossa salaatissa ei sinänsä ollut, paitsi ehkä esillepano. Ostin parasta mozzarellaa, jota lähiprismasta sai, viipaloin sen ja ladoin kulhoon vuoronperään tomaattilohkoja ja juustoa. Päälle hieman basilikaa ja pikkuisen oliiviöljyä. Kyllä se vaan niin on, että joissain tuotteissa rahalla on merkitystä enemmän kuin joissain toisissa. Mozzarella kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen ryhmään. Tähän kohtaan voisi heittää statementin, että jos meinaa tehdä mozzarellasalaattia, niin kannattaa käyttää parasta mahdollista juustoa. On se vaan kuulkaa niin paljon parempaa!
Kesä on viimein täällä... nautitaan...
- Peter
No, kuten valistuneet lastenpsykiatrit asian ilmaisevat, kehu lasta ja hän oppii toistamaan tekosensa. Hyvä poika, ota toinen keksi! Näköjään sama arkaainen ohjelma pyörii ainakin minun limbisessä järjestelmässäni melko hyvin, sillä kokeiltuani pienen annoksen tekoa, ja onnistuttuani siinä, minä toistin sen. Ja ihme! Onnistuin taas! Kohta en sitten vissiin muuta teekään kuin annoksia, jotka sopivat juuri ja juuri skandinaavista tietoisuutta henkiviin kulhoihin...
 |
| Grillattua munakoisoa sitruunan ja persiljan kera |
Kaikista maailman ruoka-aineista juuri munakoiso herättää ehkä eniten ambivalentteja tunteita. Historia on opettanut ainakin minut inhoamaan tuota violettia möykkyä. Ja syystä, koska väärin tehtynä munakoiso on aivan hillittömän pahanmakuista. Sen sijaan oikein tehtynä, toi on aivan hämmentävän hyvää tavaraa. Itse olen jostain apinoinut reseptin (kyllä, minä osaan lukea), jossa grillattu/paistettu munakoiso maustettiin yksinkertaisesti sitruunalla, oliiviöljyllä ja persiljalla. Siis niin käsittämättömän hyvää, että oksat pois! Ensin koiso viipaloidaan, ripotellaan suolaa päälle = itketetään kitkerä neste pois, pyyhitään ylimääräinen suola pinnasta, paistetaan/grillataan, kaadetaan kulhoon ja lisätään reilusti hyvää oliiviöljyä, puristetaan sitruunaa ja viimeistellään persiljasilpulla. Nam! Tätä safkaa ei vannoutuneinkaan lihansyöjä voi vastustaa...
Onnistuneesta liitosta munakoison kanssa emansipoituneena päätin tehdä uudennäköisen version vanhasta tutusta mozzarellasalaatista. Siis mitään uuttahan tossa salaatissa ei sinänsä ollut, paitsi ehkä esillepano. Ostin parasta mozzarellaa, jota lähiprismasta sai, viipaloin sen ja ladoin kulhoon vuoronperään tomaattilohkoja ja juustoa. Päälle hieman basilikaa ja pikkuisen oliiviöljyä. Kyllä se vaan niin on, että joissain tuotteissa rahalla on merkitystä enemmän kuin joissain toisissa. Mozzarella kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen ryhmään. Tähän kohtaan voisi heittää statementin, että jos meinaa tehdä mozzarellasalaattia, niin kannattaa käyttää parasta mahdollista juustoa. On se vaan kuulkaa niin paljon parempaa!
 |
| Tomaatti-mozzarellasalaatti |
Kesä on viimein täällä... nautitaan...
- Peter
Kommentit
Lähetä kommentti