Liikaa löysää aikaa, neuroottistasoista vakavuutta suhteessa keittiössähengailuun vai wannabe-cityhippi? Jokin tai kaikki yhdessä kuvannevat minua ja tilannettani, jossa keittiössähengailu laajeni kuukausi sitten myös puutarhaan ja minusta tuli kaupunkiviljelijä. Tosin, lieväksi harmikseni, plantaasillani ei keekoilla hilpeässä nosteessa rosépullo kädessä, vaan cityviljely on osoittautunut totiseksi työksi istutusten suunnittelusta aina siementen kylvöön ja kasteluun saakka. Mutta, nyt viimein tilanne alkaa normalisoitumaan työn tuottaessa hedelmiä... tai siis kasviksia...
 |
| Kaupunkiviljelyä |
Kuten kuva kertoo, kohta täällä syödään niin yrttejä kuin salaattiakin. Erityisellä tyytyväisyydellä katson rucola- ja viinisuolaheinärivistöjäni, jotka kurittomien sotapoikien tavoin yrittävät epätoivoisesti seistä sievässä rivissä. Mutta rivien vinoudesta viis, pian teidät tullaan syömään.
 |
| Rucolaa |
 |
| Viinisuolaheinää |
On muuten tosi jännä juttu, mitä harventaminen saa aikaan. Vaikka periaate onkin tuttu jo
Rooman legioonasta, toimii homma silti ylivoimaisesti parhaiten pienten kasvien keskuudessa. Ennen työmatkaa poistin useita taimia ja katso: viisi päivää myöhemmin minulla on pian syötäviä yksilöitä tarjolla. Erityisesti rucola näytti nauttivan saamastaan lisätilasta. Kannatti tosiaan syöttää naapurilavan skidille orastavat salaatit, sillä nyt kasvuprosessi on siirtynyt turbovaihteelle!
Näin tällä kertaa, kesää odotellessa. Postaan vielä loppuun pari kuvaa edelliseltä vuodelta. Ehkäpä nämäkin herkut tulevat vielä uudelleen koettua ja kuvattua.
Ratkiriemukasta kesäkuuta...
Lomaa odotellen,
Peter
 |
| Thai-kanavarras | | | | | | | | | | | | | | |
 |
| Paistettuja munakoisoja sitruunan ja persiljan kera |
 |
| Halloumisalaatti |
Kommentit
Lähetä kommentti