Mielihyväperiaatteen tuolla puolen

  Nähdessäni kaupassa siis NIIN kypsää brietä, että se todella tarvitsi muovia ympärilleen pysyäkseen kasassa aivan yhtä paljon kuin se tarvitsi tulla ostetuksi toimestani, en voinut vastustaa kiusausta siirtää juusto hyllyltä ostoskoriini. Purkiessani keittiössä ostoksiani, oli sanomattakin selvää, että kyseinen tuote EI päätynyt kaappiin vaan suoraan pöydälle ja syötäväksi. Hyi! Hyi! Tuntuu jotenkin makaaberilta, että ruoka syödään lähestulkoon suoraan kauppakassista... aivan kuin olisin taantunut normaalia infantiilimmalle tasolle ja ajautunut mielihyväperiaatteen tuolle puolen.


Siis niin kypsää brietä...

  Joskus (tyypillisesti kuitenkin liian harvoin) pikkulapsiperheessä asiat menevät edes jollain tapaa käsikirjoituksen mukaan. Tänään kuitenkin kävi näin, eli skidit nukkumaan ja skumppa auki. Valitsin täksi illaksi KWV:n Rosén, jossa erään kuvauksen mukaan olisi pitänyt löytää muun muassa mansikkahattaraa... Hmm... vähemmän sensitiivinen makuaistini yhdistettynä tavallista vilkkaampaan mielikuvitukseen pystyi kyllä löytämään mansikan. Sen sijaan hattaran tunnistaminen jäi seuraavan kertaan; eli jees, tulen ostamaan tätä vielä toistekin! Viinin kuvauksessa suositeltiin ruuaksi chilillä ryyditettyä nuudelia, jota meillä ei kuitenkaan tänään ollut tarjolla. Sen sijaan, sain tästä idiksen, kuinka työstäisin illalliseksi tarjottavan kanasalaattimme pääraaka-aineen...

KWV Rosé

   Keskeistä kanasalaatissa on tietenkin se kana. Vau! Toivottavasti tuo lause päätyy kuoltuani Internetin päättymättömille Quotes-sivustoille. Keskeistä kanasalaatissa on tietenkin se kana. -Peter Peitsalo. Mikä kunnia minua mahtaakaan odottaa... Toisaalta, tuossa myös piilee nerouden siemen, sillä ruuan valmistukseen liittyviä vaihtoehtoja on toki muitakin kuin vain pistää kana pannulle ja odottaa kypsymistä. Itse päätin soveltaa tuota chili-nuudeli-vihjettä siten, että heitin voin perään pannulle chiliä ja kurkumaa, joista irtosi sopivassa määrin sekä makua että väriä. Kanan ollessa pitkälti mautonta per se, näitä kumpaakin tarvitaan onnistuneen kypsyyden ohella, jotta kanasta saadaan maukasta. 

Chilistä makua voihin, jossa paistetaan kana, joka päätyy salaattiin, joka syödään illalla...

  No, kanat panulle ja chili pois. Hieman Paasikiven Alkon myymälästä ostamaani luomusiideriä perään ja kansi kiinni. Lämpöä alas ja kanat saisivat hautua maukkaiksi. Nostin välillä kantta ja valelin kanoja voi-siideriliemellä, jotta kaverit pysyisivät mahdollisimman mehukkaina ja saisivat liemen herkullista makua itseensä. Pikkuisen työlästä verrattuna siihen ettei tee mitään, mutta kannattavaa kuitenkin, varsinkin kun salaatti muuten oli jo pitkälti valmiina. Tähän sopii myös vanha sanonta: kunnon työ pitää poissa pahanteosta eli kokkikaan ei voi ihan keskittyä juomien teistaamiseen, kun pitää pitää huolta ruuasta...


  Olen joskus aiemmin muistanut todeta - vaikkakin ehkä hieman tosin sanakääntein -  että kotimainen juoma, jota siideriksi kutsutaan, ei TODELLAKAAN ansaitse arvonimeä siideri. Enemmän pitäisi puhua käymisteitse työstetystä esanssista, joka alittaa käytännössä kaikki alkoholipitoiselle juomalle asetettavat laatukriteerit. Tätä voidaan myös pitää eräänlaisena ihmeenä, joka ansaitsee tulla mainituksi!! Mutta oikeesti! En ihmettele, miksi tässä maassa siideriä ei arvosteta! Meillä ei vaan osteta kunnon tavaraa. Itse ostin Aspallin luomusiideriä, joka oli kerrassaan erinomaista (sekä ruuanlaitossa että myös ihan sellaisenaan). Suosittelen lämpimästi tutustumaan rakkaan alkomme siiderivalikoimiin ja huomioimaan myös sen, että tyypillisesti nämä juomat toimivat lähes poikkeuksetta paremmin ruuan kera kuin itsekseen; ellei sitten satu olemaan Normandiassa pyöräretkellä...

Tasapainoisen maskuliinisuuden omaava mies voi myös ostaa pinkkiä skumppaa ja nauttia siitä...

  No, hommat etenivät siten, että kanojen hautuessa viimeistelin salaatin. Pohjana käytin baby pinaattia (jota voi siis syödä raakana) sekä jotain ihastuttavaa s-marketista saatavaa salaattisekoitusta, johon olen totaalisen koukussa. Lisäksi laitoin sekaan myös hieman kurkkua ja minitomaatteja, eli mistään kovin vaikeasta hommasta ei tosiaan ole kyse. Vuolin parmesaanista perunankuorimaveitsellä muutamia lastuja, jotka sitten lopuksi ripottelin muuten valmiin salaatin päälle. Vielä perään pinjansiemeniä ja avot! Setti oli syömistä vaille valmis.

Kanasalaatti kera parmesaanin ja pinjansiementen

Koko homma meni siis näin:

Huuhdo salaatit ja babypinaatit
Pilko kurkut ja tomaatit
Paista kana chilillä ja kurkumalla maustetussa voissa, lisää siideriä, laita kansi päälle ja hauduta.
Vuole parmesaanit ja lisää paahdetut pinjansiemenet

Nautinnollista viikonloppua itse kullekin...

- Peter

Kommentit