Tänä perjantaina tilausravintolassamme tarjoillaan kuulemma sitten spagettia ja jauhelihakastiketta eli hienommin ilmaistuna spagetti bolognesea. Toi spagettihan on ruokana yksi länsimaisen maailman maittavimmista kotiruuista ja lisäksi vielä äärettömän helppo valmistaa. Jälkimmäiseen teemaan en sen enempää puutu, riittää että laittaa ainekset pataan oikeassa järjestyksessä (tämäkään ei ole aina ihan välttämätöntä) niin perushyvää settiä tulee varmasti pöytään. Sen sijaan tuon maittavuuden kannalta on muutama näkökohta, johon on hyvä suhtautua riittävällä ja asiaankuuluvalla hartaudella. Nämä ovat: kastike, käytettävä liha ja haudutusaika, tuoreet yrtit sekä juusto.
Kastike. Kastike muodostaa bolognesen sielun. Kannattaa siis käyttää sipulin ja porkkanan ohella runsaasti valkosipulia, jotka freesauksen (varo polttamasta näitä tai muuten maistuvat kitkeriltä!!) jälkeen haudutetaan sipulin ja porkkanan kera kaikessa rauhassa. Kastikepohjaksi kelpaa oikein hyvin ihan pahvitölkeissä saatava tomaattimurska, jota olen joskus tuunannut paprikalla ja/tai kesäkurpitsalla. Halutessaan joukkoon voi myös kaataa punaviiniä, mutta tämän voi toki myös säästää kokin omiin tarpeisiin...
 |
| Spagetti bolognese |
Luomuliha. Ollaan luomuilusta mieltä mitä tahansa, niin ainakin lihassa luomun maun maistaa. Siksi erinomaisen ja myös eettisesti hieman kestävämmän kastikkeen ehdottomana ainesosana on luomunauta. Nautahan on rasvattomampaa kuin possu, ja ainakin itse tykkään tehdä bologneseni mieluummin nautaan, vaikka mikään terveysintoilija en tosiaan ole. Sitä paitsi jos väki ostaa luomua, sitä tuotetaan enemmän, jolloin myös hinta alkaa tulemaan alaspäin, vaikka esim. isoissa marketeissa luomulihan hinta ei juurikaan enää poikkea peruspossusta tai norminaudasta.
 |
| Luomujauhelihaa |
Aika. Sen jälkeen kun lihat on paistettu, kasvikset freesattu ja laitettu riittävä määrä tomaattimurskaa, alkaa kokin vapaa-aika. Ellei sitten halua olla fiini ja duunata tuorepastaa omin voimin, mikä on oikein suositeltavaa jos viitseliäisyyttä vain riittää.... Mutta, lämpöä niin alas että kastike pulppuilee laiskasti, kansi päälle ja vähintään tunnin odottelu. Ajan antaminen palkitaan taatusti.
Tuoreet yrtit. Kun ruoka alkaa olemaan viittä vaille valmis, on aika laittaa yrtit kehiin. Tuoreet yrtit kannattaa laittaa vasta ihan lopuksi ja itse suosin luonnollisesti basilikaa ja persiljaa. Halutessaan yrttejä voi myös laittaa kypsentämättöminä annoksen päälle, jolloin saadaan kivasti värejä lautaselle.
Parmesaani. Ei tätä meillä skidit suotta kutsu herkkujuustoksi. Tähän genreen lukeutuu myös laadukas mozzarella (pikku pirulaiset ovat kuitenkin jo aikaa sitten tajunneet, että mozzarellaakin on niin eri laatuista, että kaikkia ei suinkaan voi kutsua tällä arvonimellä.). Eli kun ruoka on valmista ja lautasella, ei muuta kun parmesaania päälle ja syömään. Ehkä lasi jotain hyvää italialaista viiniä, joksi tällä kertaa voisi valikoitua Chianti Colli Senesi. Ja voi ei... sitähän Alkon maanmainion "missä kaupassa pullo luuraa"-hakukoneen mukaan on saatavissa Olarin toimipisteessä, joten kiinni veti!
 |
| Chianti Colli Senesi |
Perjantafiilistä buustaamaan sopii myös tänään lukemani Jeff Hadenin kirjoitus, jossa hän ehdottaa, että juuri tänään (perjantaina) meidän tulisi sanoa työkavereillemme jokin (tai miksei useampi) oheisesta viidestä lauseesta. Ihan itsestä riippuu, miten lauseet täydentää...
“Hoidit hienosti...”
“Voisitko auttaa minua...?”
“Anteeksi etten...”
"Voinko auttaa sinua..?”
"Olen pahoillani, että petin sinut.”
Itse olin lukkiutunut koko päiväksi työhuoneeseen rakentamaan seuraavan päivän esitystä, joten omalla kohdallani vuorovaikutus kollegoiden kanssa jäi harmillisen vähäiseksi. No, joskus näin. Sen sijaan koko stoorin, joka avaa noita lauseita kivan käytännönläheisesti, voit lukea täältä.
Perjantaita...
-Peter
ps. Ja ainahan pöydässä pitää olla koristeita (näistäkin joskus lisää, koska ovat ehdottoman tärkeitä). Meillä koristeena hyvin maskuliininen, kundin väsäämä hämppis...
Kommentit
Lähetä kommentti