Kumpi on parempi, muru vai muru? Eeppinen (ja pienen sisäpiirin) kysymys, joka pakotti meikäläisen miettimään, kuinka hyvää ruokaa oikeasti tehdään. Hyvän ruuan kannalta ratkaisun voi tehdä kahdella tavalla: pitkän ja vaikean tien kautta (opettele laittamaan ruokaa) tai lyhyen, helpon ja nopean (rekryä tytär pääkokiksi). Valitsin jälkimmäisen; onneksi.
Kuten alla olevassa kuvassa on nähtävillä, valmistimme kuusivuotiaan kanssa klassisen maa-artisokkarisoton suppilovahveroiden ja jättikatkojen kera. Näköjään ikä tekee lopulta tehtävänsä, sillä kumpikaan sudenpennuista ei syönyt rapuaan (kokonaan), ja mä jouduin syömään ehkä noin kaksi ja puoli kappaletta suunnitellun yhden sijaan... voi, melkein harmittaa... :) Sinänsä yllättävää, kun tytär neljä vuotta sitten kajautti ravintolassa, tarjoilijan tuodessa jotain lapsille sopivaa, kuinka hän haluaa mustekalaa...
Mutta, kai se lopulta vaan menee niin, että jossain välissä parasta on jonkun muun tekemä makaronilaatikko...
 |
| Maa-artisokkarisottoa, suppilovahveroita ja marinoituja jättikatkarapuja |
No se nostalgiasta ja mennäänpä nyt tunti taaksepäin. Eli koko hommahan käynnistettiin kahdella lasillisella uuden maailman rieslingiä, joista toinen kaadettiin apukokin kitaan (joka siis olin mä) ja toinen risoton joukkoon. Kuvassa apukokin lasi. Riesling on muuten todella hyvä viini. Sääli vaan, että suomen kesä on niin avuttoman kylmä, pimeä ja tästä näkökulmasta katsottuna, onneksi myös lyhyt, että soveliaita ilmoja tämän nektarin nauttimiseen on täällä aivan liian vähän. Onneksi viiniä voi juoda myös sisällä.
Huomatkaa, kuinka kommentti paljastaa, minun olevan fiksoitunut aikaan, jolloin Mikon kanssa juotiin libistä spriten kera pakkassäässä...
 |
| Jacob's Creek iesling |
Nesteytyksen jälkeen paistoimme pääkokin kanssa suppikset ja pistimme ne sivuun odottamaan. Tämän jälkeen likka teki ohjeitteni mukaan risoton. Kuullotti riisit, lisäsi liemitiivisteen, sekoitti, haisteli ja maisteli, kunnes lopulta annokseen lisättiin hieman parmesaania, suolatonta voita ja artisokkapyree.
 |
| Suppilovahveroita |
Jälkkäriksi pyöräytimme mustaherukkasorbetin ja pikaisen suklaakeksin, jossa pyrin yhdistämään keksinteon helppouden mutakakun makuun. Maku oli kohdillaan, mutta ehjänä sitä ei saanut lautaselle ainakaan mun taidoilla. Päälle hieman klassikoksi muodostunutta mantelipraliinia ja taas kerran vain roolimallin velvoitteet estivät minua nuolemasta lautasta puhtaaksi.
 |
| Mustaherukkasorbetti ja suklaakeksi |
Mitäs sitten tapahtui? Ilta jatkui saunan ja telsun ääressä. Ainakin oma fiilis päivän saldosta oli reilusti plusmerkkinen. Hiihtoa, kuumaa mehua, uintia (myös +3 asteisessa vedessä), kokkailua, hyvää viiniä ja rentoa yhdessäoloa. Loistavaa lauantaita; pitkitettyä perjantaifiilistä...
-Peter
Kommentit
Lähetä kommentti