Kuusveen perjantainen tanssiharrastus sotkee kovasti siirtymistä hektisyydestä hetkisyyteen. Eilenkin tarjoilin niin hätäisiä hodareita, että ainoastaan Ikea pystyy parempaan. Tänään lauantaina otetiinkin sitten menetetty kiireettömyys takaisin ja duunattiin oikein huolella hampurilaisia ja niihin itse tehtyä majoneesia. Tosin sen verran joustettiin, että pullat ja perunat tulivat paikallisesta hypermarketista. Niitä kun ei tällä kertaa oikein huvittanut alkaa pyörittämään.
Kokeilulistalla kera burgereiden oli siis kaksi uutuustuotetta: parmankinkkua ja itse tehtyä majoneesia. Ei mitenkään ylättävää, että kuusvee söi kaikki paitsi yhden kinkkusiivun ennen kuin ehdin itse edes pöytään. Suu täynnä sikaa, hän totesi, ettemmekö vieläkään ymmärrä, että hän EI pidä majoneesista. Juu, juu, ymmärrettiin me. Siksi pöydässä on myös ketsuppia... Kundi taas, joka tällä erää kunnostautui majon teossa, lapikoi sitä lautaselleen sellaisen määrän, että pahaa teki. Toisaalta, ei täällä majoneesia joka kuukausi syödä, joten antaa mennä vaan...
Totesin sudenpentuja katsellessa, että ei ole omena pitkälle puusta pudonnut: jos toinen anasti kinkut ja toinen majot, niin mä valitsin molemmat. Vanhana mäkkärikonkarina pistin pullan kannelle majoa, päälle kinkkusiivun, sitten pihvin ja juuston. Alle suolakurkkua ja pikkuisen ketsuppia. Nami! Nami! Tuossa alla olevassa kuvassa taustalla kummittelee klassinen tuplajuusto, joka muuten on myös erittäin sydänystävällinen tuote! Naiset, tehkää sellainen miehellenne, niin näette, että puhun totta....
Ja kaikille teille, jotka jaksoitte lukea tänne saakka, paljastan mäkkiaikaisen ainutlaatuisen kokemuksen. Unohtakaa uutiset, että Rolle (siis se mäkkärin pelle) on kaapattu. Se ei ole mitään sen rinnalla, että itse olen nähnyt kyseisen pellen ... nakupellenä. He! He! pelle nakuna = nakupelle! Mutta joo, mä tulin työvuoroon ja samaan aikaan, kun avasin pukuhuoneen oven, tuli Ronald suihkusta. Hetken, joka tuntui ikuisuudelta, tuijotimme siinä toisiamme, Ronald ja minä, kunnes totesimme, että töihin vaan...
- Peter
Kokeilulistalla kera burgereiden oli siis kaksi uutuustuotetta: parmankinkkua ja itse tehtyä majoneesia. Ei mitenkään ylättävää, että kuusvee söi kaikki paitsi yhden kinkkusiivun ennen kuin ehdin itse edes pöytään. Suu täynnä sikaa, hän totesi, ettemmekö vieläkään ymmärrä, että hän EI pidä majoneesista. Juu, juu, ymmärrettiin me. Siksi pöydässä on myös ketsuppia... Kundi taas, joka tällä erää kunnostautui majon teossa, lapikoi sitä lautaselleen sellaisen määrän, että pahaa teki. Toisaalta, ei täällä majoneesia joka kuukausi syödä, joten antaa mennä vaan...
Totesin sudenpentuja katsellessa, että ei ole omena pitkälle puusta pudonnut: jos toinen anasti kinkut ja toinen majot, niin mä valitsin molemmat. Vanhana mäkkärikonkarina pistin pullan kannelle majoa, päälle kinkkusiivun, sitten pihvin ja juuston. Alle suolakurkkua ja pikkuisen ketsuppia. Nami! Nami! Tuossa alla olevassa kuvassa taustalla kummittelee klassinen tuplajuusto, joka muuten on myös erittäin sydänystävällinen tuote! Naiset, tehkää sellainen miehellenne, niin näette, että puhun totta....
 |
| Parmankinkku-hampurilainen |
Ja kaikille teille, jotka jaksoitte lukea tänne saakka, paljastan mäkkiaikaisen ainutlaatuisen kokemuksen. Unohtakaa uutiset, että Rolle (siis se mäkkärin pelle) on kaapattu. Se ei ole mitään sen rinnalla, että itse olen nähnyt kyseisen pellen ... nakupellenä. He! He! pelle nakuna = nakupelle! Mutta joo, mä tulin työvuoroon ja samaan aikaan, kun avasin pukuhuoneen oven, tuli Ronald suihkusta. Hetken, joka tuntui ikuisuudelta, tuijotimme siinä toisiamme, Ronald ja minä, kunnes totesimme, että töihin vaan...
- Peter
Kommentit
Lähetä kommentti